Kyynämöisen kierto on reittinä miellyttävä kolmiosainen reitti. Se on kuin kolmesta kappaleesta koostuva tarina. Pääreitti koostuu tarinan lailla kolmesta yhtäpitkästä osasta. Osat ovat 9 km Uuraisilta Yhdystie 6250:tä pitkin Höytiälle. 8km Höytiältä hiekkaista Muuraismäentietä Kyynämöiselle ja 10 km Kyynämöiseltä seututie 627:tä pitkin Uuraisten keskustaan.
Reitin tiedot: Komoot – Kyynämöisen kierto
Ensimmäinen osa: Suorat maantienlaidat. Avoimet tiet Höytiälle
Kyynämöisen kierron ensimmäinen kappaleista olisi viivasuorat maantieosuudet kevyillä ylä- ja alamäillä. Näkymät maantien suorilla ovat hieman Lapin pitkiä suoria muistuttavia pätkiä. Pitkien suorien miellyttävyys on usein hyvässä näkyvyydessä. Näkymät pitkälle auttavat hahmottamaan menoa ja luovat etenemisen tunnetta hyvässä ja pahassa. Kauaskantoinen näkymä voi myös tuntua hidastavan matkantekoa ja kaukana siintävä mäki voi laskea motivaatiota jo pitkään ennen varsinaista nousua. Uskon myös, että pitkä näkymä ja suoruus auttavat autoilijoita havaitsemaan pyöräretkeläisen hyvissä ajoin ja turhia ohitukseen liittyviä vaarantamisia ei tapahdu, kun autoilija ehtii ennakoimaan.
Kilometritolkulla suoraa maantiepiennarta voi monille tuntua retkellä tylsältä ja puuduttavalta. Voisin kuitenkin todeta, että retkeen kuuluu välillä tylsyyden tunteiden kestäminen. Ainakin itselläni ne ovat pakollisia, jotta taukopaikalle kurvaaminen tai uudelle etapille pääsy tuntuu palkitsevalta. Joskus tällaisten pitkien maantieosuuksien katsominen kartalta aiheuttaa mielessäni tunteen ”kauankohan tuollakin maantiellä joutuu tempomaan” mutta todellisuudessa maantien pituus hämää, sillä etenemisvauhti on usein kova (varsinkin myötätuulella). Kyynämöisenkin kierrossa maantiesuoralla vauhti tuntui kiihtyvän metsäisiin hiekkatieosuuksiin verrattuna rivakkaan vauhtiin kuin ohjuksen lailla.
Höytiän pirteä keskittymä
Maantiet risteytyvät Höytiän muutaman sadan asukkaan kylän keskellä. Neljän tien risteyksessä voi aistia piristävän ja aktiivisen kylän hengen. Palveluita tai kauppaa Höytiällä ei ole, mutta risteyskylältä löytyy miellyttävä tukeista kasattu taukopaikka ja taukokota, jossa oli hämmästyksekseni tulipaikka ja jopa puita. Omien eväiden tuominen ja tauko Höytiän keskittymässä on siis vahva suositukseni. Höytiän keskittymän penkillä paikallisten ihmisten menoa katsellessa ajatuksiini piirtyy kuva aktiivisesta kylätoiminnasta ja tekemisen meiningistä. Sitten palaan katselemaan karttaani ja arvioimaan seuraavaa etappia noin 10 kilometrin päässä pohjoisessa. Matka jatkuu Höytiältä, joka paikallisen kyläyhdistyksenkin sanoin on ”sopivan kaukana kaikesta”.
Toinen osa: Höytiältä Kyynämöiselle – Metsän monet muodot
Höytiältä Muuraismäentielle kääntyvä hyväkuntoinen ja tiiviiksi ajettu hiekkatieosuus on mielenkiintoinen sekoitus erilaisia metsätyyppejä. Näinkin lyhyeltä metsäosuudelta löytyy puustoa talousmetsästä suopursuilta tuoksuvaan suometsään. Omalla matkallani tämä reitti myös tarjoili kaikille aisteille kokemuksia: metsän tuoksuun sekoittuvat kukkivien suopursujen tuoksu, ihoa lämmittävä ilta-aurinko ja suon laidassa kukkuva käki vahvisti tunnettani siitä, että pyörämatkailussa suurin osa luonnon tarjoamista kokemuksista tulee jo matkasta, eikä vain määränpäästä. Tällä hiekkatieosuudella huomasin olevan kohtuullisen paljon nähtävää ja tehtävää, josta en oikeastaan mitään tällä matkalla päätynyt tekemään.
Matkalla olisi voinut piipahtaa katsomaan jykevää Esan petäjää, pulahtaa Huutoniemessä uimassa tai patikoida Konttivuoren luontopolulla tarkastamassa höytiäläisten kyläyhdistyksen ansiokkaasti ahkeroimia polkurakenteita ja laavua.
Tie on hyvässä kunnossa, eikä läpiliikennettä kovin paljoa ole. Karavaanialueet toki tuovat oman lisänsä matkustamiseen, mutta siirtymä Kyynämöisen eteläpuolelta pohjoispuolelle meni itselläni rauhassa. Näin muutaman tielle liiskaantuneen käärmeen. Muutamien siltojen yhteyteen tehdyt pätkät asfalttipäällystettä saivat minut ajattelemaan, että näinkö lyhyt hiekkaosuus tämä olikin. Matkaa oli mukava tehdä metsän rauhassa. Kunnes ennen pitkää puurivistöjen takaa alkoi kuulua voimakkaampien moottoreiden jyrinää ja kohta näinkin Kyynämöisentien ja Muuraismäentien risteysalueen mutkassa olevan Majalammen yli traktoriliikennettä ja tiesin tulleeni uudelle etapille.
Kolmas osa: Kyynämöinen
Kartasta katsottuna ei aina kaikkea näe. Joskus pyöräillessä mieleni valtaa tunne siitä, ettei alueen maisemat vastaa kartalta katsottua ja odotettua maisemaa. Kyynämöisen kylänraitti oli juuri tällainen yllättäjä! Vehreät peltoaukeat, näkymä järvelle ja hyvin hoidetut maatilapihapiirit tien molemmin laidoin yllättivät itseni todella. Seutu on selvästi ahkeranoloista maatalousaluetta ja kesämökkipitäjää. Kyynämöisen raittimainen ”kylä” sijaitsee pitkänomaisen Kyynämöisjärven koillispuolella vedestä selvästi korkeammalla. Upeat näkymät avautuvat peltovainioiden yli Kyynämöisjärvelle. Kyynämöisen järven maisemissa oli miellyttävää kumpuilevaa ja mutkittelevaa maantietä, jossa vehreys ja viileys olivat enemmän matkaa määrittäviä elementtejä kuin pitkällä järven eteläpuolella pölyävät ja kuivat maantiesuorat – tai ainakin se tuntui sille.
Kyynämöisen kylältä ei kuitenkaan juuri pyöräilijälle palveluita löydy. Kylä tuntui muutenkin puuttuvan eikä Höytiän kylän kaltaista keskittymää ollut. Nähtävää on silti: kylänraitin varrella on punainen, uljas hirsirakenteinen Kyynämöisten raittiusseurantalo ja yli sata vuotta toiminut kyläkoulu. Harmikseni en kuitenkaan pysähtynyt lukuisissa niemissä, joita Kyynämöisen järven rannoilla on. Kartasta katsottuna ja jälkeenpäin mietittynä ainakin Talasniemen museoaittojen ja Huutoniemen ohiajo pysähtymättä jäi kaihertamaan ja varmistaa paluuni Kyynämöisen rantamaisemiin tulevilla Uuraisille suuntautuvilla lenkeillä.
Uuraiset ylipäätään
Omat eväät ja maantien vierustaa pelkäämätön mieli on Kyynämöisen kierrossa tärkeää. Reittiä voi lyhentää Virtasalmen kautta, mutta kannustan menemään Höytiälle asti. Uuraisten maisemat tarjosivat kokonaisuutena piristävän retkipyöräilykokemuksen, joka vaatii ulkopaikkakuntalaisille koko päivän aikaa reittisiirtymän ja reitin läpiajamiselle pysähdyksineen. Uuraisilla on komea kirkko – sitä kannattaa käydä ihailemassa! Samalla voi piipahtaa Uuraisten kotiseutumuseossa ja nauttia lähikaupan jäätelö torilla. Siinäpä Uuraisten tarjonta alkaakin jo olla.
Uuraisille siirtymä
Ulkopaikkakuntalaisille Uuraiset on nopeasti ajateltuna aika kaukana Jyväskylään nähden. Sinne on haastavaa päästä muuten kuin autolla tai pyöräilemällä koko matkan tai siirtymällä linja-autolla Tikkakoskelle ja jatkamassa Jokihaaran suuntaan polkien. Jokihaaran jälkeen Kesäkahvila Paunetti tarjoilee jäätelöä ja kahvia joka päivä 12–19. Paunetilta voi kääntyä jo oikoreitille Höytiän suuntaan ja kiertää Höytiältä eteenpäin virallista reittiä. Höytiälle pääsee myös Vesangan suunnasta hiekkaisia teitä pitkin Nyrölän ohi ja reittiä voi soveltaa halutessaan.
Muutama kaukoliikenteen bussi taitaa kulkea Uuraisille säännöllisesti, mutta lipunmyynti on digitaalisen kiven alla. Jos Uuraisten suuntaan päättää haluta linja-autolla edes jonkin matkaa, niin yksi keino olisi kulkea paikallisliikenteellä Tikkakosken varuskunta-alueen tuntumaan, ja jatkaa mäkistä, Luonnetjärventien maantietä Uuraisia kohden ja kääntyä Jokihaarassa seututie 630:lle.
Uuraisilta löytyy itsessään tarvittavat palvelut mutta muuten matkalla Kyynämöisen ympäri ei ole kauppoja. Omia eväitä, runsasta määrää juotavaa ja varasisäkumia, renkaanvaihtotyökaluja ja pumppua pitäisin pakollisena matkassa mukana.
