Maantiepyörä ei nyrkkisääntöisesti sovi muuhun kuin urheiluun. Reitit kyllä sopivat hintaville maantiepyörille ja reittejä voi tehdä kunnonkohentamisen puolesta. Muutamilla reiteillä on kilometrien pituisia hiekkamaantieosuuksia, jotka ovat esteenä virtaviivaisimmille kapearenkaille. Niiden runkoon ei ole kuitenkaan mahdollista kiinnittää runsaasti matkatavaroita, mikä rajoittaa toteutettavan matkan pituutta ja kestoa.
Gravel- tai cyclocrosspyörä taas ottaa maantiepyöräilyn hyviä ominaisuuksia ja tarjoaa mahdollisuuksia vauhdista ja keveydestä tinkien. Itse näen että suunnittelemani reitit soveltuvat suotuisimmin gravel- tai cyclocrosspyöräilyyn. Tässä pyöräilyn trendikkäässä lajissa renkaiden koko kasvaa ja kuviointi muistuttaa erehdyttävästi maastopyöränrengasta. Gravel- ja cyclocross pyörissä on usein paljon kiinnikkeitä tavaranlastaukseen, ja pyörätyyppi on ominaisuuksiltaan kuin tehty Pyöräile kylille -reiteille. Gravel-pyörä on pyörien linkkuveitsi ja palvelee niin työmatkapyöräilyssä kuin retkiajossakin. Jos etsinnässä on vauhdikas, luotettava ja ympäristöönsä mukautuva kulkupeli hiekka- ja asfalttiteille, niin gravel-pyörä sopii juuri sinulle!
Mikä se sellainen hybridi on?
Hybridipyörä on hieman maastopyörää muistuttava kaupunki/yleispyörä. Siinä on usein tyypillisesti yleisrenkaat, mutta se ei ihan pärjää gravel- tai cyclocross pyörälle nopeudessa, koska ajoasento on pystympi aiheuttaen maantieajoon merkittävää hidastusta. Se on usein hieman kevytrakenteisempi kuin kunnon retkipyörä, mikä voi tarkoittaa kevyempää maksimilastausta (mitä ei tarvitse miettiä niinkään Pyöräile kylille -reiteillä). Hybridi-pyörä soveltuu siis kaikenlaiseen ajoon ja pärjää myös maastoelementtien kanssa. Sillä taittaa päivittäisen, pitkähkön työmatkan kuin myös työpäivän jälkeiset, urheilutreenit. Hybridi-pyörään voi usein helposti asentaa tavaratelineen ja lokasuojat, mikä tekee siitä täysverisen retkipyörän lyhyille ja hitaille retkille.
Maastopyörä avaa mahdollisuuksia retkeen
Maastopyörällä pääsee oivallisesti reiteillä eteenpäin myös hiekkaisemmilla tieosuuksilla ja satunnainen teiden huonokuntoisuus ei varmasti haittaa maastopyörällä liikkuvaa. Mutta suurin etu maastopyörästä on, jos haluaa saavuttaa virallisilta Pyöräile kylille-hankkeen reiteiltä poikkeavia luontokohteita reittien varrella, jäykkäperäinen maastopyörä on oiva valinta matkaan pidemmän siirtymän ja kilometrien vuoksi. Useat reittien luontokohteet ovat kuitenkin saavutettavissa pääosin päällystettyjä pyöräteitä tai maantienlaitaa pitkin. Lisäksi luontokohteita löytyy yllättävän läheltä virallista kirjoihin ja kansiin painettua reittiviivaa. Itselleni ei juuri tuota haasteita kulkea ei-maastopyörällä reittejä mahdollisimman lähelle kohdetta ja piipahtaa satulasta ihmettelemään hetkeksi luontoa. Toki maastopyörällä pääsee jo pidemmälle ja syvemmälle metsien poluille, mutta toistan vielä: millään suunnitellulla reitillä ei ole maastoreittipätkiä.
Myös maastopyörästä spinoffannut fatbike – läskipyörä – sopii maastopyörän lailla reiteille, mutta on jo kilomerien kanssa raskaammissa hankaluuksissa. Summaten maastopyörä sopii ehdottomasti poluille ja reiteille, mutta päällysteellä sitä on aina hieman raskaampi polkea eteenpäin kuin kevyempää ja kapearenkaisempaa pyörää.
Kaupunkipyörällä pääsee
Kaupunkipyörän tärkein ominaisuus on rentous. Reitit ovat rentoja ja niitä ei alkuperäisesti ole suunniteltu kuntolenkiksi tai hardcore-biketouring seikkailuksi. Kaupunkipyörän tai kaupunkipyörän kaltainen pyörän hyvät puolet löytyvät kantomahdollisuuksista. Usein esimerkiksi takatarakka tai etukori auttaa kantamaan matkatavaroita ja eväitä rennomman vauhdin eli pidemmän satulassa -oloajan puitteissa.
Tärkeätä on varmistaa, varsinkin ulkona säilytettävän ja paljon käytössä olevan kaupunkipyörän osalta, että pyörä toimii ajettuna liki moitteettomasti ja on turvallinen ajaa.
Sähköpyörän etu ja riski
Sähköpyörä on ehkä ihanteellisin vaihtoehto ihmiselle, joka on järkyttynyt reittien kilometrimääristä. Lähtökohtaisesti reiteille on suunniteltu lyhentäviä oikoreittejä tai reitit kulkevat bussiyhteyksien läheisyydessä. Sähköpyörällä kuitenkin pääsee akun täydellä latingilla varmasti kaikki reitit alusta loppuun, tai ainakin pitäisi päästä, jos kaikki on kunnossa. Siirtymä omasta kotoa reitille kannattaa kuitenkin huomioida akunkestoa ajatellen. Sähköpyörän suurin etu on juuri avustus. Monesti sähköpyörää käyttävien kuuleekin toteavan että ”sähköavustus poisti kaikki pyöräilyn huonot puolet, kuten vastatuulen ja ylämäen!”. On myös hyvä muistaa, että JAPAn Lastipyörälainaamo lainaa ilmaiseksi käyttöön sähköpyöriä!
Jos sattuisi käymään niin että akku loppuisi kesken matkan, voisi nähdä sinulla olevan kaksi vaihtoehtoa. Joko polkea raskaalla ja moottorivastusteisella pyörällä loppuun asti, tai polkea sopivimmalle linja-autopysäkille ja hypätä paluumatkalle. Pyörän sähköosat ja akku on syytä olla tiptop kunnossa ja varmatoimisia ennen matkaa luoden varmuutta pidemmille reissuille upeissa maisemissa. Sähköongelmat kesken reissun ovat lähes aina mahdottomia korjata tienpäällä ja varma tapa latistaa reissufiilis.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan kaikenlaiset pyörät sopivat Pyöräile kylille -reiteille. Jotkut tosin paremmin kuin toiset, eli jotkut pyörät ovat mukavampia ajaa ja kokemus on miellyttävämpi. Mutta kaikki riippuu siitä, mikä on itsellesi mukavaa! Usein pyöräilypiireissä kuuleekin toteamuksen: ”ei se matka tapa, vaan se vauhti.”. Toteamuksessa piileekin yksinkertainen totuus pyörämatkailun luonteesta. Kiire ei pitäisi olla minnekkään, eli pyörällä kuin pyörällä voi ajaa rennosti eikä tarkoitus ole ajaa niin että nyrkki alkaisi liikaa puristamaan ohjaustankoa.
Hyppään satulaan, vastatuuli puhaltaa lounaasta. Se ei pidättele minua, kun laskeudun keskustasta Savelan mäkeen ja pian huomaan polkevani jo Killerin ohi. ”Koronatestauspiste” lukee kiinteältä vaikuttavassa kyltissä, en voi olla ajattelematta, miten näin kauas keskustasta ja jyrkän ylämäen taakse on päätetty sijoittaa tämäkin testauspaikka. Killeriltä kantautuu myös lonksuva kavionkolke. Huomaan pohtivani pyöräilijän ja hevosella ratsastajan yhtäläisyyksiä: molemmissa istutaan satulassa ja molemmissa liikutaan osin lihasvoimalla vähäpäästöisesti. Ratsastus historiallisena kulkutapamuotona, niin kuin pyöräilykin ennen autoistumista, käy mielessäni. Ehkä ratsastuksessa ja pyöräilyssä on jotain samaa. Yhtä kaikki tie Killeriltä Vesangantien risteykseen on hyväkuntoista uutta väylää, jonka silkkinen pinta antaa syyn tarkkailla ympäristöä tarkemmin silmin. Esikaupunkialue on muuttumassa metsäksi.
Vesangan huonokuntoinen tie
Uutta uljasta asfalttipintaa kestää vain muutaman sadan metrin matkan, sitten arki palaa – oikeastaan arkinen pyöräilytien irvikuva palaa. Vesangantien kunto on erityisen heikko, mikä tuntuu radikaalisti parempikuntoisen Killerin ohi kulkeneen pyörätien virheettömän kunnon jälkeen. Vaaranpaikkoja on jatkuvasti, maisemientarkkailu vaihtuu tien pinnan ja ajolinjojen tarkkailuksi. Vesangantiellä on bongattavissa kaikki päällystetyn tien huonokuntoisuuden merkit: pitkittäissuuntaisia railoja, paikoin tienleveyden kulkevia töyssyjä ja useita tappajakuoppia pitkin tien leveyttä. Halkeamia, lohkeamia ja rupuista säröasfalttia joutuu väistelemään tuon tuosta, eikä maisemien tarkkailuun jää juuri sopivaa hetkeä. Muutamassa kohdassa on laastaroitu tietä sileillä päällystepaikoilla, ehkä juuri niitä kaikista pahimpia kohtia. En silti usko, että tie oisi pelastettavissa uusilla päällystepaikoilla, vaan tie pitäisi asfaltoida uudelleen täysin alusta. Toisaalta tien huonokuntoisuus ei häiritse liikaa matkafiilistä. Huolimatta tien pinnan huonosta kunnosta, tie on valittu Metsäsuomalainen Vesanka -reitille sen rauhallisuuden vuoksi.
Pinnan tähystämisen lomassa en voi olla huomaamatta, että tien toinen puoli on mielenkiintoisesti vuoltu peruskallioon asti puhtaaksi. Pehmeästä maa-aineksesta on jäljellä vain lapiollisia siellä täällä paljaan kallion päällä. Portaittainen peruskallio irvistelee noin 20 metriä tien ja metsän reunan välissä. En tiedä, mikä vierustan maarakennuksen tarkoitus on, ehkä uuden pyöräkaistan rakentaminen Vesangan kylälle asti. Käännyn mäellä ottamaan kuvan näkymästä.
Vesangan rata
Epävarmaa pintaa pitkin kuljettu matka jatkuu Ruokkeen asutuksen läpi Ruokkeentien rautatietasoristeykseen. Tuttu rautatien ratapölkkyjen pistävä tuoksu on erityisen voimakas kuivana ja aurinkoisena päivänä. Tällä rataosuudella kulkee söpökiskobussi ja erikoisvetureita muutaman kerran päivässä Petäjäveden ja Keuruun kautta Haapamäeltä Jyväskylään.
Pyöräilen rauhassa rautatien yli ja ehdin kulkea noin 50 metrin matkan, kun kuulen rautatieristeyksen kellojen kilkatuksen ja puomien sulkeutumisen takanani. Onhan minun käännyttävä katsomaan, miten tasoristeykseen jääneet tienkäyttäjät käyttäytyvät. Rautatiellä pyyhältää ohi keltainen huoltoveturi. Puomit aukeavat, liikenteen virta Ruokkeentiellä jatkuu. Jännä ajatus kulkuvälineiden hierarkiasta valtaa mieleni: jos pyörä on maantiellä hierarkian alinta kastia, niin juna on maantien risteämissä autonkin yläpuolella kulkemassa vapaasti ja pysäyttämässä liikennettä mielivaltaisena kulkupelinä, joka ei pysähdy edes täyspitkän kuorma-auton tähden. Jatkan matkaani Keuruuntien moottorihuminaa kohti. Kuulen vielä raiteilla kolistelevan veturin äänen ja metallin klankkeen etääntyvän metsän siimekseen.
Kartasta katsottuna näen lähellä siintävään Vesankaan johtavan kolme erilaista tietä: Kettulantie, Keuruuntie ja Möykynmäentie. Valitsen nimestä huolimatta jälkimmäisen, vaikka Keuruuntien piennar olisikin riittävän leveä ja matka saattaisi olla tasaisempi. Noh kilometri Möykynmäentietä ei ole liian haastava, vaikka muutama lyhyt hiekkainen mäki pitääkin kammeta ylös. Muutaman sadan metrin päässä kulkeva samansuuntainen äsken ylittämäni junarata kulkee Möykynmäen alta tunnelissa. Alamäki alkaa ja näen jälleen vierellä kulkevan Keuruuntien ja sen autovirran. Pyyhällän hiekka pöllyten Vesangan risteykseen Möykkymäeltä. Vanha Asemantien ja Möykynmäentien risteyksessä on mielenkiintoinen sisällissodasta kertova muistomerkki. Tältäkin alueelta on saatu ja menetetty nostoväkeä epämääräisille rintamalinjoille. Vanha Asemantie viittaa vanhan rataosuuden Vesangan 1984 lakkautettuun asemaan. Vesangan kylä on jatkanut kasvamistaan tämän jälkeen Keuruuntien ansiosta.
Vesanka – kylä kaupungissa
Käännyn Vesankajärventielle ja nautiskelen hetken kohtalaista pyörätietä. Keuruuntien jylinä jää taakse, kun jatkan matkaa Vesankajärventietä kohti kääntymistä. Vesangassa on kyllä yrityksiä, muttei pyöräilijälle selvästi itsestään viestiviä palveluja. Vesangan uimaranta voisi tarjota kuumana kesäpäivänä helpostusta, mutta päätän jatkaa matkaa koulun ohi kohti paluusta viestivää käännöstä. Muutaman mäen takaa avartuu alamäki ja laaja peltomaisema. Tuntuu rauhalliselta ja yhtäkkisen kaukaiselta. Maaseutumaisemat pääsivät yllättämään kaupunkilaisen. Kaunis maalaismaisema muuttuu taas metsäisemmäksi ja harva-asutteiseksi vähemmän ajetuksi hiekkatieksi, kun käännyn paluumatkaan kaupunkia kohti Soikkalantielle.
Vesangan metsätaival
Soikkalantie kulkee metsikön läpi. Metsän varjoissa on pieniä metsäisiä pihapiirejä, joiden pihoilla on kaikenlaisia metsätyökoneita. Luonnonvaraista ja taloudellista metsää on vuorottelevasti matkalla. Muutama auto kaahaa ohi sankka pölypilvi perässään. Vauhti tällaisella tiellä viittaa liian tuttuihin maisemiin. Vesanka ja Soikkalantien metsäosuus on vain 15 minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta ja siellä asuu yllättävän paljon niin sanotusti ’kaupunkilaisia’.
Metsäistä suoraa riittää mukavasti. Muutaman nousun jälkeen alkaa hurja alamäki. Näen Laajavuoren hyppyrimäen takaosan ja nautin ohikiitävästä metsämaisemasta. Tie on sen verran hyvässä kunnossa ja näkymä riittää pitkälle, että uskallan päästellä alamäkeen kovalla vauhdilla. Mittarissa vilahtaa 50 km/h nopeus. Majakosken risteykseen asti pääsee alamäen vauhdeilla ja siirryn taas maantien laitaan. Ruokkeentietä voisi ajaa Laajavuorelle, mutta vilkas liikenne ja ohut piennarkaista tekevät päätöksen puolestani. Päädyn ajamaan Ruoketta kohden ja tulisin myöhemmin kääntymään jo aiemmin kuljetulle erityisen huonokuntoiselle mutta rauhallisemmalle Vesangantielle. Tuttu käännös ja tasoristeys näkyvät jälleen. Ruokkeen asutuksen jälkeen tien vieren kallion paljas ja ronski näky kuitenkin yllättää uudelleen. Tällä kertaa hahmotan suunnitelmaa rakennustyössä. Ehkä paikalle rakennetaan uusi samansuuntainen tie ja asutusalue. Aika näyttää. Toivottavasti ainakin tie saataisiin uusittua.
Kotiinpaluu sujuu rennosti ja matkasta jää käteen mukava retki lähelle. Vesangan kierto eli Metsäsuomalainen Vesanka on monipuolinen ja reitillä on nähtävää, vaikkei uskoisi näin lyhyelle matkalle. Palveluita Vesangan reitillä ei ole eikä oikeastaan eväillekään jää tarvetta, sillä matka on loppujen lopuksi vain noin 25 km. Keskustasta Vesankaan ja takaisin. Vesankajärvellä voisi toisaalta käydä uimassa. Noh seuraavalla kerralla sitten! Historiallisesti Vesanka vaikuttaa niin mielenkiintoiselle, että suuntaan kirjastoon etsimään lisätietoa, mikä on parasta mihin pyörämatkailu voi itseni satulan ulkopuolella innoittaa.
Polkupyörän valinta tuottaa aina haasteita, myös kokeneemmille pyöräilijöille. Lähtökohtaisesti pyörän valinnassa on usein kyse vain muutamasta avainkysymyksestä:
mihin käyttöön pyörä tulee
millainen budjetti on uuden pyörän kohdalla
sopiiko pyörä koon puolesta itselle
onko pyörä sopiva siihen mitä sillä aikoo tehdä.
Polkupyörän valinta retkelle on helppoa, jos vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, etkä mieti uuden pyörän hankkimista itsellesi. Tässä blogissa käydään lyhyesti läpi erilaisten pyörien soveltuvuutta lyhyille retkipyöräilyille myös siitä näkökulmasta, että sinulla on jo muutamasta pyörästä valittavanasi juuri se retkifillari Pyöräile kylille -hankkeen retkelle.
Oikean retken valinta pyörällesi
Pyöräile kylille -hankkeen retket, jotka löytyvät täältä, ovat tehty ihan tavallisia pyöriä ja pyöräilijöitä ajatellen. Tavallisella pyörällä tarkoitan pyörää, joka soveltuu monenlaiseen toimintaan eikä sen käyttö rajoitu vain yhden pyöräilyn alalajin alle. Voisin väittää, että kaikki reitit voi ajaa millä tahansa työmatkapyöräilyyn sopivalla pyörällä. Hankkeen reiteillä ei tarvitse metsän poluille polkea, mutta matkan varrella on niin hyvää kuin huonoakin asfalttia kuten hiekkatietäkin. Pahimmillaan vastalanattu pitkä hiekkatieosuus voi vähintäänkin hidastaa matkantekoa väärällä pyörällä ajettuna huomattavasti.
Retket voi omatoimisesti kuitenkin tehdä omalla tavallaan ja valitsemallaan fillarilla. Reittejä kannattaa soveltaa tarpeen vaatiessa, jos vain tahtoo. Itse kannustan kuuntelemaan itseään ja tekemään niin kuin parhaaksi näkee, jos reitillä on kohtia, jotka epäilyttävät. Hyvänä esimerkkinä tilanteesta voisi olla reitti Muuramesta Korpilahdelle. Virallinen Pyöräile kylille -reitti kulkisi Punamäen ja Kaakonlammen köykäisiä hiekkatiepätkiä pitkin, mutta joku maantiepyörällä kulkeva saattaisi ohittaa hiekkaosuuden ysitien piennarta pitkin autoliikenteen mukana. Retkistä on onneksi tarjolla myös reitin kuvailua pintojen ja mäkien suhteen. Jos olet yhtään epävarma reitin luonteesta, perehdy tarkoin reitin kuvaukseen ja tee päätös sen osalta. Jos taas olet lähdössä Pyöräile kylille -retkelle opastetusti mukaan, voit esittää toiveita ja vaihtoehtoja aivan vapaasti retken vetäjälle. Toiveita ja huomioita pyritään mahdollisuuksien mukaan kunnioittamaan ja reitit taipuvat soveltamiseen sopivaksi tarvittaessa.
Oikean pyörän valinta Pyöräile kylille -retkellesi
Nyrkkisääntönä on valita retkelle pyörä, joka on koon puolesta sinulle sopiva. Hyvin monenlaiset pyörätyypit sopivat retkentekoon, kunhan muistaa kyseisen pyörätyypin rajoitteet ja eri olosuhteisiin soveltuvuuden. Jos yhdellä lauseella opasteisin, niin valitse: pyörä, joka kulkee allasi vaivatta sora- ja maanteillä!
Usein pyöräilyyn hurahtaneet tietävät, ettei yksi pyörä kata kaikkia tarpeita ja monilla onkin useampia pyöriä erilaisiin tarpeisiin. Tässä alla kerron erityyppisten pyörien ominaisuuksista aloittavalle ja pyöränhankintaa miettivälle retkipyöräilijälle. Aina kannattaa miettiä myös omaa sisäistä pyörätarvetta pyörän hankkimisesta laajempaan käyttöön, jos aikoo hankkia uuden polkupyörän. On parempi, että pyörä tulee ajattavaksi. Toisaalta vanhemman pyörän kunto on aina tarkastettava ennen matkallelähtöä.
Pyörän kunnon voi arvioida esimerkiksi näillä ohjeilla:
Tsekkaa ainakin jarrujen toimivuus (pitää olla vähintään 2 toimivaa eri jarrujärjestelmää, molemmille renkaille oma jarrutusjärjestelmä on suositeltavaa)
Renkaat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa, eikä ulkorengas näytä liian hapertuneelta, kuluneelta tai siinä ei ole huomattavia viilteitä sivulla tai ajopinnalla. (Mikäli renkaat eivät anna täyttä varmuutta, niin pakkaa aina renkaan irrottamiseen tarvittavat työkalut ja lisäsisäkumi tai parikin matkaan rengasrikon varalle.)
Valot eteen ja taakse toimivat (kun illat ja aamut pimenevät, on tärkeää nähdä ja näkyä muille)
Voimansiirto toimii, eli ainakin ketjut ja rattaat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa (ei ruosteessa) ja polkiessa ei esiinny kummallisuuksia (outoja ääniä tai epäsymmetriaa)
Pyörän pultit ja kiinnikkeet ovat tiukasti kiinni, eivätkä ole vaarassa löystyessä pudota kesken matkan. Tarkasta ainakin etupuolen ohjaustangon pultit ja jarrujärjestelmiin liittyvät kiinnitykset.
Lisävarusteet, joita pyörässä on hyvä olla: Hyvä lisävaruste retkipyörään on ehdottomasti koeajettu ja mukavaksi todettu satula, tämä lisää ajomukavuuttasi huomattavasti erityisesti pidemmillä retkillä. Lisäksimuotoillut kädensijat parantavat mukavuutta, ja eron tavallisiin kädensijoihin huomaa erityisesti, kun ote ohjaustangosta kestää useita tunteja. Tarakka ja tavarakori tuovat matkatavaran ja eväiden kantamiseen lisän ja huomattavasti hiostavaa reppua paremmin. Selkäsi kiittää!
Seuraavassa osassa käydään tarkemmin läpi pyörätyyppiä ja ajatuksia erilaisien pyörien käytöstä retken pyörävalintana.
Laukaa, tuo sydämellinen kuntakeskittymä Jyväskylän kupeessa. Laukaan alue tarjoilee monenlaista luontoelämystä ja historian havinaa. Laukaan vilkas yritystoiminta ja kulttuuritoiminta kertoo poikkeuksellisen elinvoimaisesta maaseutukunnasta. Pyöräilyolosuhteet ovat kiitettävät ja Laukaaseen on mukava polkea myös Jyväskylästä asti. Päiväretkeksi Laukaan seutu on aina hyvä vaihtoehto. Oman mielenkiinnon mukaan voi tutkia Laukaan viehättävää keskustaa ja satama-aluetta tai voi piipahtaa Laukaan lähiseuduilla kohteissa.
Laukaaseen suuntautuvan Pyöräile kylille -reitin eli Saraaveden kierron parasta antia on vesistöjen ylitykset, joita elävöittää vesistön ympäristön historia aina tuhansien vuosien takaa. Matkalla on ainakin paperilla paljon annettavaa ja suuri hiekkatieosuus ei itseäni kavahduta liikaa. Hyppää mukaan lukemaan kokemustani Saraaveden ympäriajosta!
Kokemus
Lähden Laukaasta liikkeelle. Taivas on hieman harmaa, mutta mieleni ei ole. Suuntaan pohjoiseen kohti Kuusaata. Laukaan keskustasta kulkee pyörätie Peurunganristeykseen asti. Vitsailen itselleni, että menisinkin kylpylään rentoutumaan pyörämatkailun sijaan. Risteyksessä pyörätieltä siirtymä maantien laitaan tuntuu ainakin sille, että taajama-alue jää taakseni. Pian saankin maistiaisen kuulaista peltoaukeilta, jotka avautuvat seututie 637:n molemmin puolin. Peltojen jälkeen tien korkeus nousee hieman lyhyen metsätaipaleen verran. Huomaan vasemmassa laidassa runsaan lähiopastepaljouden. Opasteet viittovat Koskelantien varressa ja päässä olevalle Kuusaan kanavan alueelle. Tiedän olevani kanava-alueen liepeillä. Tämä on minun suuntani. Hurautan Koskelantietä pitkin innoissani – niin innoissani, etten ole huomata Kanavateatteria. Kosken kuohunta kuitenkin kuuluu niin lähellä, että haluan jatkaa eteenpäin. Mustapohjainen ’LAIVALAITURI’ -opaste viittoo kääntymään oikealle puiden takana olevasta kulmasta: olen saapunut Kuusaalle!
Kuusaan kuohut
Olen oikeasti hyväntuulinen tässä 🙂
Kuohunta on niin voimakasta, etten voi olla pysähtymättä ihailemaan virtaavan veden voimaa. Kuusaankosken vaahtoavat kuohut ovat maagisia näin läheltä ihailtuna. Päätän piipahtaa läheisellä laiturilla, joka näkyy kosken rauhallisemmalla osalla. Laiturilla havahdun aistimaan koskea useammalla aistilla: kosken kuohunta kuulostaa rauhoittavalta, kuohujen viileys ja koskialueen hento ilmankosteus tuntuu viileältä iholla. Muutaman kahluukalastajan innoittamana hakeudun niin rantaan, kuin koen itseni uskaliaaksi lukkopohjaisten ajokenkieni kanssa. Nautin pärskeistä ja edessä avautuvasta koskinäkymästä. Kiipeän takaisin pyörätielle ja nousen korkeaa kanavan ylittävää siltaa kanavan ylle yli 8 metriin. Ihailen koko kanava-aluetta ja hämmästelen insinöörien kynästä syntynyttä taidonnäytettä ja kanavarakentamisen osaamista vielä hetken pysähtymällä kaiteelle. Allani oleva kanava yhdistää Vatianjärven ja Saraaveden vuodesta 1993 lähtien, kun vedenpinta nostetaan tai lasketaan noin 4 metriä. Kanavasta kulkee ainakin Hildenin reittiliikenne Jyväskylän ja Äänekosken välisellä reitillä. Muistaakseni olen nähnyt m/s Suomen Suvi -nimisen laivan tässä kanavassa ottavan kyytiläisiä. Myös pyörän kanssa pitäisi päästä kyytiin eri satamista. Järviristeily olisi pyörämatkailussa erityisen mielenkiintoinen etappi. Itselleni se jää vielä tulevaisuuden haaveisiin.
On kuitenkin todettava, että Kuusaa on ehdottomasti pyörämatkalijalle Top-kohteita koko Keski-Suomessa. Kirsikkana kakun päällä ovat Kuusaankosken ja kanavan välisellä saarella olevat laavu ja grillikatos.
Tässäkin kohtaa vertailen, että kokemuspelissä autossa istuminen eli muutaman sekuntin ohipyyhällys päätieltä kanavan sivusta ohi jäisi ehdottomasti kakkoseksi pyörämatkailulle. Ilta alkaa kuitenkin lähestyä, joten jatkan matkaani, enkä antaudu edes vastarannan Koski Kahvilan houkutuksille, vaan pysyn päämäärätietoisesti reitillä kohti päätien risteystä.
Saraaveden taakse
Käännyn Sumiaisiin ja Konneveden suuntaan johtavalle seututie 637:lle. Kilometri maantienlaitaa ja huomaan perinnekylä Tupaswillan kääntymisopasteet. Tupaswilla on mielenkiintoinen ja korpitupamaiseen tunnelmaan rakennettu tyylikäs tapahtuma- ja juhla-alue. Olen joskus vuosia takaperin käynyt Tupaswillan perinnemarkkinoilla katsomassa perinteistä tervanpolttoa ja raudantaontaa ammattiseppien näyttämänä. Tupaswillan pihalle on myös parkkeerattu puolustusvoimilta poistettua kalustoa erilaisista maastoajoneuvoista telaketjullisiin miehistönkuljetuskoneisiin. Ilmeisesti koneilla myllätään safarihenkisesti lähimetsän siimeksessä.
En kuule nyt moottorin ääntä tai näe koneita käytössä, mutta ajatuksissani toivoisin näkeväni edes vilauksen vanhaa puolustuskalustohistoriaa. Tupaswillan mutka on kuitenkin omankin retken käännöspiste. Kartasta katsottuna tästä lähtee paluumatka Saraaveden itäpuolella etelään päin. Metsän ympäröimä tie lähtee jyrkkään nousuun miltein heti hiekkatien alettua. Epäröin hetken tehneeni väärän käännösvalinnan ja tarkastan kartan. Kartan mukaan olen oikealla tiellä, joten ei auta kuin kammeta mäki ylös. Mäen alamäen vapauttava tunne alkaa. Tienvarressa näkyy maatilakylttejä. Pian avautuukin Saraaveden suuntaan viettävä laaja viljelmämaisema. Ilmassa tuoksuu raikkaasti miellyttävä kukkaistuoksu. Ränssintaipaleen pellot ovat näyttäviä ja kukkaistuoksu on erityisen voimakas. Muistutan jälleen itseäni pyörämatkailun fyysisestä läsnäolosta ympäristön ja aistien kanssa. Jos tässäkin kohdalla istuisin auton penkeillä, en voisi kokea samaa osallisuutta luonnon ja tuoksujen kanssa. Satulasta ympäristön tarjontaa aistimalla kokien jää moninkertainen matkakokemus muistoihin.
Matka jatkuu keskisuomalaisessa mittakaavassa aavojen peltojen ohitse ja kiemurtelee hetkittäin metsätaipaleiden läpi. Saraakalliolle ja sen historiallisille kalliomaalauksille olisi pieni poikkeama Ränssintien metsäisimmältä kohdalta. Historialliset kalliomaalaukset näkisin kuitenkin parhaiten Saraaveden päältä joko Hildenin kannelta tai jäältä. Joten päätän jatkaa matkaa tältä erää. Poljen vielä muutaman kilometrin, kun hyvin hoidettu metsä syrjäyttää luonnonvaraisempaa puustoa, myös päällyste alkaa. Lähestyn selvästi Tarvaalankosken siltaa.
Ränssintieltä Laukkavirrantielle
Tarvaalankosken ylitse kulkevalla jykevällä teräsrakennesillalla ajattelen, että Ränssintien reitti Saraaveden kierrossa on kaunis, vaikka itse Saraavettä ei näykkään kuin pätkittäin. Pellot ja viljelykset olivat parasta antia – erityisesti niiden tuoksu, jonka arvelen uppoavan syvälle muistiini. Ilmeisesti taakseni jäävissä maisemissa ja metsätaipaleilla on esilaukaalaiset ihmiset vaeltaneet jo satoja vuosia sitten. Hartikan kirkkomaa jatkaa historiallista tarinaa 1500-luvun jälkipuoliskolta. Arvioiden mukaan Laukaan ensimmäinen kirkko sijaitsi Hartikalla. Hartikan kirkkoniemessä on todennäköisesti asustanut kivikauden laukaalaisia kauan ennen kuntaidentiteetin muodostumista.
Arvelen että alueen lähirannoille on haudattu jo useita satoja vuosia sitten ensimmäisiä ihmisiä. Hartikan kirkkomaa olisi historiallisesti merkittävä kohde, vaikkei alueella enää pystyssä olevaa kirkkoa olisikaan. Hartikan kirkkomaan ja kirkonniemen alue on monta kertaa käynyt mielessäni retkikohteena. Tällä kertaa päätän ajaa sen ohi, mutta lupaan itselleni palata riippumaton kanssa viereisen Kirkkoniemen laavulle pohtimaan entisaikojen elämää. Tällä erää päästän Hartikan kirkkomaan kyltit viuhahtamaan ohitseni, kun päästelen mukavalla päällystetyllä mäntytaipaleella kohti neljän tien risteystä.
Laukkavierrantien ja Tarvaalantien risteyksestä kaikuu iloissa puheensorinaa. Risteysalueen elämä on hämmentävän pirteää näin harvaan asutulla seudulla. Neljäntien risteys toisaalta kokoaa kulkijoita yhteen lähiseuduilta viettämään aikaa risteyksen anniskeluravintola Mustan korpin saluunaan. Mustan korpin saluunan aukiolevasta ovesta kantautuu musiikkia ulos terassin läpi. Lukitsen pyörän terassin aidanvarteen ja siirryn pubin tiskille tilaamaan viilentävän tuopin. Pubin sisusta on jo näkemisenarvoinen; seiniltä löytyy erilaista puutyötä ja esineistöä, joka huokuu villinlännen tyypillistä ja ehkä myös arveluttavaa henkeä.
Palauttavan pubin viileässä pöydässä vietetyn huilitauon jälkeen matka jatkuu Laukkavirrantielle. Vastalanattu Laukkavirrantie hankaloittaa matkantekoa, keskinopeus putoaa ja ajolinjojen haku vähiten soraisilta painautumilta vie kaiken huomion. Metsikköiset ryteikkömaisemat eivät juuri säväytä. Luonnonrauhallisessa metsämaisemassa on yleensä mukava polkea eteenpäin, mutta nyt odotan rakennuskannan ja taajaman rajaa, jotta tie olisi pakkautuneemmassa kunnossa. Paahdan läpi tylsän metsätaipaleen soratien niin pikaisesti kuin pystyn, en halua viettää aikaani jostain syystä tällä tiellä. Ehkä kapeata tietä reunustava ryteikkö ja matalat puut luovat soratielle epämiellyttävän olemuksen. Vakuutan itseäni, että tällaiset kokemukset kuuluvat osaksi retken tunneskaalaa.
Päällysteen alkaminen tuntuu erityiseltä palkinnolta kilometrien soraluistelun jälkeen. Laukkavirrantie päättyy Liisanniemen sillan ylitykseen. Ainakin satametriä korkelta järven ylle kohoavalta sillalta voin nähdä vilauksen toisestakin reitin vierailtavasta kanavasta etelässä. Kuhankosken sulku ja vesivoimala olisi lyhyen piston päässä. En kuitenkaan raaski pimenevässä illassa tehdä poikkeavaa matkaa vaan lisään Kuhankosken seuraavalla kerralla vierailtavien kohteiden listalle, joka tässä vaiheessa alkaakin olemaan jo pitkä.
Jälkiviisaana ymmärrän, että olisi pitänyt venyttää Saraaveden kiertoa kaksipäiväiseksi, jotta olisi voinut yöpyä Kuusaankosken tuntumassa nauttien aamupalaa jossain kanava-alueen laitamilla tai Hartikan kirkkoniemessä ja olisin lisäksi ehtinyt kunnolla valosan aikana vierailemaan kaikki mielenkiintoiset kohteet läpi. No onneksi Laukaa ei ole kaukana itselleni. Kohteita ainakin riittää Saraaveden kierrossa! Jatkan Laukaaseen ja käännyt iltahämärässä suuntaamaan paluumatkaa kohti Jyväskylää. Yhteensä matkaa Jyväskylästä edestakaisin polkemalla tuli noin 80 kilometriä, josta noin 30 tulee itse reitistä.
Reitille saapuminen Laukaan ulkopuolelta
Saapuminen Laukaan ulkopuolelta Laukaan keskustaan on kätevää myös paikallisliikenteellä. Jyväskylästä kulkee 41 useamman kerran päivässä Laukaan suuntaan. Linkkiä voi myös käyttää paluumatkalle. Linja-autonyrkkisääntönä on, että bussit kulkevat Saraaveden länsipuolella Laukaaseen asti. Tikkakosken suunnalta kulkee vähän poikittaisliikennettä Laukaaseen. Myöskään pyöräilykaistoja ei ole vaan siirtymä on kahden tien varassa: joko pohjoisesta Peurunka golfin läpi tai etelämmästä Kuukanpääntietä.
Tikkakoski ja Tikkakosken lentoasema – monelle Jyväskylän alueen ihmiselle tuttuja paikkoja. Tikkakosken vaikutus näkyy ja kuuluu keskisuomalaisessa ilmatilassa, kun pienkoneet ja ilmavoimien laivueet huristelevat taivaalla. Lentokentän läheisyyteen on mahtavaa tehdä pyöräreissu. Tikkakosken lentokenttä on yksi Keski-Suomen isoimmista, mikä tarkoittaa sitä, että lentoliikennettä riittää. Erilaisten lentokoneiden bongailu on kirkkaalla kelillä helppoa puuhaa pyöränsatulasta. Pilviselläkin kelillä lentomoottorin tai suihkukoneen ääni taivaalla ei ole mikään epätavanomainen meteli Tikkakoskelle suuntaavalle pyöräilijälle. Lentomelusta pääsevät osallisiksi myös lähikuntien alueet, sillä lentoharjoittelupäiviä on kesäkaudella melkoisesti ja ääni taivaalta kantautuu pitkälle. Tikkakoski itsessään on noin 5000 asukkaan kylämäinen teollisuustaajama noin 22 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen. Vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen johdosta entiseen Jyväskylän maalaiskuntaan kuuluneesta Tikkakoskesta tuli Jyväskylän pohjoinen aluekeskus. Erityisesti ilmailusta kiinnostuneille Tikkakoski on must-see retkikohde.
Suunta Tikkakoskelle
Tikkakosken suuntaan kulkee useita linjauksia, tämän vuoksi myös reitin nimenä toimii Uutta & Wanhaa Tikkakoski, missä uudella ja wanhalla viitataan Jyväskylä-Tikkakoski välisten teiden luonteeseen. Wanhalla reitillä kuvaan Puuppolan pätkää ja uudella reitillä uutta Tervajoentien ja Alapohjantien viereen rakennettua miellyttävää pyöräilybaanaa. JAPAn Pyöräile Kylille -hankkeen Uutta & Wanhaa Tikkakoski -reitti toimii hyvänä runkona Tikkakosken kierrossa. Reitin kierrossa pyöräiltävät tiet ovat todella hyvässä kunnossa ja pakollista maantieajoa voi halutessa välttää siirtymällä Alapohjantien pyörätielle Puuppolan kohdalta.
Linkilläkin pääsee. Tikkakoski – Jyväskylä väli on tiheästi liikennöity ja linkkejä lähtee molempiin suuntiin useita kertoja päivittäin aamusta iltaan. Bussikyydillä voit siis lyhentää omaa matkantekoasi tai varioida reitille saapumista ja sieltä palaamista mielesi mukaan. Linja-autoliikenteestä ei pitäisi jäädä kiinni, kun linjat 22 ja 36 kulkevat. Pakkohan se on myös mainita, että tokihan myös sinisillä siivillä pääsee Tikkakoskelle, ja nimenomaan lentoasemalle, mikäli saapuu jostain Keski-Suomen ulkopuolelta. ✈️😉
Kokemus
Ennen ensimmäistä Tikkakosken reissuani pyörällä olin hyvin epävarma mitä reittiä Tikkakoskelle pääsisi pyöräily-ystävällisesti. Lisäepävarmuutta aiheutti lentokentän ja armeija-alueen sijaitseminen Tikkakosken alueella. Olihan se nyt päivän selvää, ettei kummallekaan alueelle olisi mitään asiaa, joten päätin ottaa selvyyttä kartasta. OpenStreetmap ja Jyväskylän karttapalvelu avarsivat ymmärrystä alueiden rajoista. Kartasta saan selvitettyä, että Aatuntie jatkuu armeijanalueen reunaa pitkin eikä harhaanajonvahinkoa voisi tulla, mikäli tiestö olisi merkitty ja puomitettu hyvin. Matkaan on lähdettävä ottamaan alueesta selvää.
Wanha ja uusi
Poljin Jyväskylästä päin Tikkakoskelle Puuppolan mäkikumpujen kautta. Tikkakoskella kävin kiertämässä lentokentän ja palasin Alapohjantien kautta Palokan suuntaan. Kokemuksena reitti on todella mielenkiintoinen! Puuppolan mäkisillä maisemilla ja peltoaukeilla voi huomioida keskisuomalaista epätasaisuutta. Puuppolassa mielenkiintoista on tarkkailla pyörätieltä ohikiitäen ihmisten toimia piha-askareissa. Huomasin myös selvästi entisaikoina kauppana toimineen rakennuksen ennen Puuppolan koululle johtavaa risteystä. Kesällä Puuppolaa vallitsee vehreys ja kumpuilevat pellot, voisin kuvitella, että tällä Puuppolan kylällä voisi nähdä talvella vitivalkoisen lumen ja pimenevässä illassa tuikkivat lyhdyt. Vain talonpoikaisrakennukset puuttuvat Puuppolan maalaistunnelmasta. Usein pyörälenkeillä maalaiskylien läpi ajaessa huomaa suuri-ikkunaisia hieman kaupan sisäänkäyntejä muistuttavia julkisivuja. Usein oven yläpuolella olevat kuluneet tai päivettyneet pinnat ja ikkunoiden tarrajäämät paljastavat rakennuksen entisen historian. Muutaman hiljentyneen kyläkaupan ohi ajaessa muistaa, että uusi syö vanhaa, uudet valtaväylät ovat hiljentäneet ja rauhoittaneet kyläteitä ja raitteja. Osa wanhaa aikaa on selvästi läsnä Puuppolan seudulla.
Puuppolan maalaisraitin jälkeen on pieni korkeintaan muutaman kilometrin pätkä maantieajoa pientareella. Vanha Tikkakoskelle vievä tie on katkaistu liikenteeltä opastein ja hiekkavalleilla. Kierto tapahtuu muutaman satametriä pidemmän kaarron kautta nykyiselle linjaukselle. Tikkakosken alueen uutta tietä tulee vastaan ensimmäistä kertaa lyhyt pätkä ennen Autiokankaan ja Tikkakosken hautausmaan ohi vievälle tielle kääntymistä. Voin melkein haistaa vastakäryytetyn asfaltin pistävän hajun ja tuntea pinnan tahmeuden renkaissa – ainakin tunnetasolla. Käännyn Autiokankaalle. Autiokankaantie johtaa Suomen ilmavoimamuseon edustalle. Tältä päivältä kiinni menneen museon aitojen taakse on mielenkiintoista tarkastella. Parkkipaikalle esille pantuja ikääntyneitä ja käytöstä poistuneita ilma-aluksia on muutamia. Jotain wanhaa voin aistia pääsisäänkäynnin eteen parkkeeratusta ja kukkakuvioin maalatusta vanhan polven MIG-21 suihkukoneesta. Päätän jatkaa matkaa kohti keskustaa. Tikkakosken keskus on palveluiltaan riittävä. Kirkko näyttää puiden lomasta geometriseltä. Pyyhällän keskusraitin läpi kilometrin pohjoiseen ja ensimmäiset havainnot Puolustusvoimien läsnäolosta alkavat. Olen siirtynyt lentokentän ympäri vievälle Aatuntielle. Ohitan matkalla erilaisia armeijan rakennuksia ja vartioasemia. Tieltä en aikoisi poiketa kangasmetsään tauolle, sillä tien laidassa toistuvat sotilasalueen varoituskyltit saavat minut kokemaan jatkuvaa tarkkailun ja kuulumattomuuden tunnetta. Yllätyksekseni lentokenttää kiertää kuitenkin kuoppainen hiekkatie. No se ei tuota ongelmaa. Muutaman mäen päältä voi nähdä kiitoradalle. Toivoisin, että olisin ottanut (hieman epäilyttävästi) kiikarit mukaan tälle reissulle. Tien toisella puolella piikkilangoin varusteltu verkkoaita rajaa ylimääräiset kulkijat loitolle. Sen takana siintää kaukaisuuteen jatkuva kiitorata ja toisella puolellani on suomalaista korpea, jossa paikalliset varusmiehet ovat todennäköisesti möyrynneet vuosikymmeniä.
Matkalla ei varsinaisesti tule vastaan moderneja huoltoasemia tai kauppakeskuksia, paitsi eräällä tavalla, jos päätyy kiertämään lentokenttää laillani. Lentokentän pohjoislaidalla oleva Lidlin jakeluterminaali on näyttävä kokonsa tähden. Portteja mistä tavaraa kuljetetaan, on vallan paljon. Rakennuksen on oltava ainakin hehtaareiden kokoinen, sillä ohiajaminen ei tapahdu hetkessä. Valtaisat aurinkopaneelirivistöt rakennuksen sivustassa kertovat energiatehokkuuden ja synergiaetujen hyödyntämisestä. Matkan jatkuminen lentokentän aseman ohi tarkoittaa paluumatkan alkamista uudenkarheaa pyörätietä pitkin. Hiljattain päättyneet rakennustyöt näkyvät edelleen tien varrella, eikä luonto ole vielä ottanut vakituista osaansa maanrakentamisen jälkeen. Uusia tielinjauksia, eritasoliittymiä aivan uutta riittää paljon. Uutta valtakunnan infraa on rakennettu wanhalle tienoolle. Nelostien ylittäminen uutta siltaa pitkin on vaikuttavaa, kun molemmin puolin avautuu näkymä tuoreelle monikaistaiselle pikitielle – Nelostielle. Pian ylityksen jälkeen olen reittiopasteiden avulla päätynyt Alapohjantielle ja lähden kiitämään etelänsuuntaisesti kohti Palokkaa. Uusi tie on niin hyvässä kunnossa, että kilometrit taittuvat salaa. Tulomatkan nopeus on huomattavasti korkeampi uudella pyörätiellä. Palokkaan opastavan tiekyltin ansiosta yllätyn, kun tiedän jo näinkin pian olevani taas kotona, sillä Palokka on jo tuttua peruspyörälenkkireittiä. Saavun Jyväskylään kuin lentokoneella laskeutuen jälleen yhtä huimaa lentokenttäkokemusta ja aluetuntemuksen karttumista rikkaampana.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot rekisteri- ja tietosuojaselosteesta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Näitä evästeitä käytetään tilastollisiin tarkoituksiin. Hyväksyt Google Analyticsin käytön hyväksymällä nämä evästeet.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
