Juhon blogi: Muuramen mäkimannut

3.07.2022 | Ajankohtaista, Blogi, Pyöräile kylille

Muuramen mäkimannut on nimensä veroinen reitti, jossa nousua ja laskua riittää. Reitti kulkee Pirttimäen (248,9 m) ja Mustankorkean ohi Ronsuntaipaleentietä, kääntyy Muurameen Isolahdentietä ja palaa Jyväskylään päin muodostaen ympyrämatkan. Matkaan voi lähteä kiertämään myötä- tai vastapäivää, mutta itse pidän vastapäivään ajon ajatuksesta, siksi että rankimmat mäet tulevat heti alussa poljettua pois. Muuramesta on muutenkin mukavaa tulla Jyväskylään, kun Keljonkankaan moottoritien vierustan pyörätie on mukavampi laskea alas kuin nousta. Matka on noin 45 km ja eväiden syöntiin sopivia taukopaikkoja on runsaasti reitin varrella. Muuramessa voi pitää pidempää taukoa, käydä katsomassa nähtävyyksiä ja nauttia Muuramenjoen varren vehreydestä. Kävimme polkemassa reitin kahden japattajan voimin. Mukanani oli toiminnanjohtaja Minna.

Mäkien nousut ja laskut

Ensimmäiseen mäkeen eli Mustankorkean mäkeen nousu heti alkumatkasta ei tuota meille liikaa haastetta ja ylöspäin kitkuttaa yllätyksellisen kevyesti. Muutama jätelastissa oleva rekka paahtaa myös mäkeä ylös. Kuulen kuinka moottori vääntää ja ärjyy raskaan ajoneuvon konepellin alla. Mustankorkean käännöksen jälkeen raskas liikenne vähenee radikaalisti. Ronsuntaipaleentien kaupunginpuoleiset kilometrit ennen Mustankorkean kaatopaikan risteystä luovat tarpeen pyörätielle. Korkealle mäkeen nousu kapealla ja huonokuntoisella pientareella vilkkaan kaatopaikka-ajon kanssa ei ole kovin miellyttävä yhtälö. Juuri tällaiset kohdat saisivat itseltäni kiireellisen luokituksen uuden pyörätien rakentamiseen. Kaistaa ei tarvitsisi kuin muutaman kilometrin ja sitä voisi mielestäni jatkaa Ladunmajan eli Kolmisoppisen järven rannalla olevalle aktiivisesti käytetylle ulkoilualueelle asti.

Ladunmajan kyltit vilahtavat ohitsemme ja tasanteen jälkeinen lyhyt alamäki muuttuu vielä kerran nousuun. Nousen radiomastojen tuntumaan. 322 metriin kohoavan radio tai tv-maston taivaalle piirtyvä ilmestys näkyy pitkälle Jyväskylään saakka. Sen rakenne on näin läheltä nähtynä vaikuttava. Tukevat rakenteet ja tukivaijerit näyttävät jotenkin irrallista metsämaisemassa. Taivaalle sinkoava masto on sijoitettu reitin korkeimmalle kohdalle Lähteenmäen rinteen tuntumaan. Ronsuntaipaleentie kiipeilee tässä kohden keskisuomalaisella mittakaavalla aika korkealle, melkein samalle korkeudelle kuin Laajavuoren mäen korkeus vedenpinnasta.

Pitkä alamäki alkaa. Ainakin kilometrien vapaan laskun hurmos tuntuu hyvälle. Ylämäen kiipeämisen työn jälkeen on tarjolla ansaittu lepo, eikä polkimia tarvitse pyörittää hetkeen. Testaan erilaisia ajoasentoja ja huomaan kuinka eri asennot vaikuttavat laskuvauhtiin. Aerodynaamiset voimat ovat ammattipyöräilijöille arkipäivää ja jatkuvasti puheenaiheena ammattipiireissä. Itselleni arkisella tasolla juuri alamäet herättävät ajatuksia ajoasennon merkityksestä. Mitä kumarampi asento, sitä nopeammin alamäkivauhti kiihtyy, kun ilmanvastus pienenee. Vauhti tuntuu hyvältä ja auringonpaahde ei pääse haittaamaan. Nyppyläiset mutkat ovat tiukkoja ja näkyvyys ei riitä kovin pitkälle. Voisin kuvitella, että pimeällä ilman tehokkaita ajovaloja ja pitkän aherruksen jäljiltä ei välttämättä ole tarpeeksi analyysikykyä tien monttujen erottamiseen kovassa alamäkivauhdissa, eli toisin sanoen pimeällä reitti ja kovat laskut voivat olla vaarallisia. Matka mäkisellä metsätaipaleen läpi kulkevalla tiellä sujuu kuitenkin mukavasti ja saavutamme Isolahden sinipohjaisen kyltin.

Isolahti – risteys Muurameen

Pieni tauko on paikallaan Isolahden kyläseurantalon portailla. Ihmettelemme hetken risteyksessä olevan pitäjää. Isolahdesta puhutaan paljon, vaikkei kylä vaikuta kovin isolta. Talot ovat harvassa ja koulu vaikuttaa pieneltä. Portaat, joilla istuskelemme ovatkin itseasiassa entisaikoina olleet olleet kyläkaupan portaat. Viimeisimmät kauppiaat ovat kuitenkin jo ajat sitten lopettaneet toimintansa. Ympyrä on sulkeutunut ja Isolahti on jälleen ilman kauppaa. Muuramen automarketit ovat liian lähellä kannattavalle liiketoiminnalle. Jätämme Isolahden palvelut eli hyötykeräyspisteen ja urheilukentän taakse ja jatkamme peltoisemmalle ja suoremmalle tielle Muuramen suuntaan.

Loivemmin mäkistä maalaismaisemaa mutkitteleva Isolahdentie Isolahdesta Muurameen on yllättävän huonossa kunnossa. Heti Isolahden jälkeen pikkukuoppaa ja loivaa aaltoa ilmestyy päällysteeseen. Muistan että tien kunto on ollut huomattavasti parempi vielä vuosia sitten, mutta nyt sille on käynyt sama mitä huonosta kunnostaan tunnetulle Vesangantielle. Isolahdentiellä ajaessa Muuratjärvi pilkistää satunnaisesti esiin puiden takaa aina kun tie kaartaa lähelle rantaa. Autoja ja maatalouskoneita kulkee ohitse muutamia satunnaisia. Yksi vaarallinen ohitus tapahtuu, kun laskemme mäkeä, kumpikaan ei kuule huminan vuoksi takaa kiirehtivää huonolla asenteella varusteltua matkailuautoilijaa, joka tööttää pitkäkestoisesti ohi kiihdyttäessään. Tilanne ohi, maalaismaisemat jatkuvat. Muutamat uimarannoista kertovat kyltit tuntuvat houkuttelevilta paahteessa polkemisen vuoksi. Vastustan pysähtymistä ja jatkan arvokkaan oloisten maatalojen ohi. Vaikuttaa että retken koskematon metsäosuus alkaa olemaan takana.

Muurame – ahkera ja omanlainen kunta

Muuramen pyörätiet alkavat ja pian ylitämme ysitien kohti Muuramen kasvavaa kauppakeskittymää. Liiketiloja on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden sisään, mikä kertoo myös Muuramen väkiluvun ja vetovoiman kehityksestä. Vain noin 15 km Jyväskylästä sijaitseva kunta on miellyttävä matkakohde jo muutenkin. Ahkerasti itsenäisenä säilynyt kasvukeskus Muurame on retkipyöräilijälle täyden palvelun pitäjä. Kaikkea löytyy ja pyörällä pääsee näkemään helposti nähtävyyksiä. Toisaalta Riihivuoren laskettelukeskuksen näköalapaikalle tai Muuramen kirkolle ei tällä kertaa ole halukkuutta kivuta. Jalat saattaisivat protestoida moista ideaa. Sen sijaan Muuramenjoen kuohut ja vehreän puistikon viileys houkuttelevat.

Virastotietä laskeutuessani huomaamme perinteiseltä vaikuttavan toritelttarykelmän ravintola Muurmannin edustalla. Pyörät parkkiin ja torille. Perinteisiä torimyyntituotteita on tarjolla. Auringonpaahteessa huopatossut tai muut kudotut vaatekappaleet eivät vaikuta järin tarpeellisilta. Huomaan erikoisennäköisiä keskieurooppalaisia kierreleivonnaisia muistuttavan mainosviestin myyntirekan kyljessä. Alle kympillä saa kookkaan ”rulliksen”, jonka sisällölle on eri vaihtoehtoja. Ah tässä on sopiva matkalounas! Siirrymme kunnantalon varjoon istuskelemaan suihkulähteelle ja syömään herkullista juustosämpylämäistä rullaleivonnaista, jonka sisällä on itselläni viileä katkaraputäyte. Haluan viivytellä vielä Muuramessa paluumatkaa. Pääruuan jälkeen suuntaamme vielä kaupalle hakemaan jälkiruuaksi jäätelön, jonka haluan syödä koskimaiseksi muuttuneen Muuramenjoen yli kulkevalla sillalla. Siirtyessä kunnantalon ohi joen suuntaan iso metrin leveä Muuramen vaakuna tervehtii jälleen kunnantalon pääsisäänkäynnillä. Jäätelöt syötyä ja koskimaisen kuohunnan tutkailemisen jälkeen alkaa mielessämme paluumatka kohti Jyväskylää. Pian Muuramen pirteä keskus jää taakse, uudet pyöräilijöille tarkoitetut pyöräilyreittiopasteet neuvovat meitä siirtymään Vanhalle nelostielle.                

Vanhalle nelostielle noustessa Muuramen huoltoaseman jälkeen voi vielä nähdä kaksi uljaasti taivaalle kipuavaa tuttua radiomastoa siintävän metsätaipaleen takana. Paahteinen retki on loppuvaiheessa. Vanha nelostie on leveä tie, joka kulkee uuden suoremman linjauksen mukaisesti. Uuden tien meteli kantautuu metsäkaistaleen toiselta puolelta koko matkan ajan Keljonkankaalle saakka. Mukava parituntinen matka on loppusuoralla. Aurinkovoiteelle tuli käyttöä ja vettä kului. Nousumetrejä tuli kerrytettyä ja piipahtaminen Muuramen torilla piristi pitkästä aikaa. Jäätelöltä ei voisi tällaisella paahteisella mäkireitillä vältyä.

Me molemmat – sekä pyörämme – suoriuduimme kiitettävästi mäkisesten taipaleiden retkestä. Hetkittäisitä matkalla käydyistä työkeskusteluista mieleeni syntyi idea pyöräilypalavereista; miksei muulloinkin siis kävisi työporukalla polkemassa pyörällä tuttua reittiä samalla jutustellen työasioita palaveritekniikalla. Pyöräilypalaverit olisivat ehdottomasti japatapaduunata!

Juhon blogi: Kyynämöisen kierto

30.06.2022 | Ajankohtaista, Blogi, Pyöräile kylille

Kyynämöisen kierto on reittinä miellyttävä kolmiosainen reitti. Se on kuin kolmesta kappaleesta koostuva tarina. Pääreitti koostuu tarinan lailla kolmesta yhtäpitkästä osasta. Osat ovat 9 km Uuraisilta Yhdystie 6250:tä pitkin Höytiälle. 8km Höytiältä hiekkaista Muuraismäentietä Kyynämöiselle ja 10 km Kyynämöiseltä seututie 627:tä pitkin Uuraisten keskustaan. 

Reitin tiedot: Komoot – Kyynämöisen kierto

Ensimmäinen osa: Suorat maantienlaidat. Avoimet tiet Höytiälle

Kyynämöisen kierron ensimmäinen kappaleista olisi viivasuorat maantieosuudet kevyillä ylä- ja alamäillä. Näkymät maantien suorilla ovat hieman Lapin pitkiä suoria muistuttavia pätkiä. Pitkien suorien miellyttävyys on usein hyvässä näkyvyydessä. Näkymät pitkälle auttavat hahmottamaan menoa ja luovat etenemisen tunnetta hyvässä ja pahassa. Kauaskantoinen näkymä voi myös tuntua hidastavan matkantekoa ja kaukana siintävä mäki voi laskea motivaatiota jo pitkään ennen varsinaista nousua. Uskon myös, että pitkä näkymä ja suoruus auttavat autoilijoita havaitsemaan pyöräretkeläisen hyvissä ajoin ja turhia ohitukseen liittyviä vaarantamisia ei tapahdu, kun autoilija ehtii ennakoimaan.

Kilometritolkulla suoraa maantiepiennarta voi monille tuntua retkellä tylsältä ja puuduttavalta. Voisin kuitenkin todeta, että retkeen kuuluu välillä tylsyyden tunteiden kestäminen. Ainakin itselläni ne ovat pakollisia, jotta taukopaikalle kurvaaminen tai uudelle etapille pääsy tuntuu palkitsevalta. Joskus tällaisten pitkien maantieosuuksien katsominen kartalta aiheuttaa mielessäni tunteen ”kauankohan tuollakin maantiellä joutuu tempomaan” mutta todellisuudessa maantien pituus hämää, sillä etenemisvauhti on usein kova (varsinkin myötätuulella). Kyynämöisenkin kierrossa maantiesuoralla vauhti tuntui kiihtyvän metsäisiin hiekkatieosuuksiin verrattuna rivakkaan vauhtiin kuin ohjuksen lailla.

Höytiän pirteä keskittymä

Maantiet risteytyvät Höytiän muutaman sadan asukkaan kylän keskellä. Neljän tien risteyksessä voi aistia piristävän ja aktiivisen kylän hengen. Palveluita tai kauppaa Höytiällä ei ole, mutta risteyskylältä löytyy miellyttävä tukeista kasattu taukopaikka ja taukokota, jossa oli hämmästyksekseni tulipaikka ja jopa puita. Omien eväiden tuominen ja tauko Höytiän keskittymässä on siis vahva suositukseni. Höytiän keskittymän penkillä paikallisten ihmisten menoa katsellessa ajatuksiini piirtyy kuva aktiivisesta kylätoiminnasta ja tekemisen meiningistä. Sitten palaan katselemaan karttaani ja arvioimaan seuraavaa etappia noin 10 kilometrin päässä pohjoisessa. Matka jatkuu Höytiältä, joka paikallisen kyläyhdistyksenkin sanoin on ”sopivan kaukana kaikesta”.

Toinen osa: Höytiältä Kyynämöiselle – Metsän monet muodot

Höytiältä Muuraismäentielle kääntyvä hyväkuntoinen ja tiiviiksi ajettu hiekkatieosuus on mielenkiintoinen sekoitus erilaisia metsätyyppejä. Näinkin lyhyeltä metsäosuudelta löytyy puustoa talousmetsästä suopursuilta tuoksuvaan suometsään. Omalla matkallani tämä reitti myös tarjoili kaikille aisteille kokemuksia: metsän tuoksuun sekoittuvat kukkivien suopursujen tuoksu, ihoa lämmittävä ilta-aurinko ja suon laidassa kukkuva käki vahvisti tunnettani siitä, että pyörämatkailussa suurin osa luonnon tarjoamista kokemuksista tulee jo matkasta, eikä vain määränpäästä. Tällä hiekkatieosuudella huomasin olevan kohtuullisen paljon nähtävää ja tehtävää, josta en oikeastaan mitään tällä matkalla päätynyt tekemään.

Matkalla olisi voinut piipahtaa katsomaan jykevää Esan petäjää, pulahtaa Huutoniemessä uimassa tai patikoida Konttivuoren luontopolulla tarkastamassa höytiäläisten kyläyhdistyksen ansiokkaasti ahkeroimia polkurakenteita ja laavua.

Tie on hyvässä kunnossa, eikä läpiliikennettä kovin paljoa ole. Karavaanialueet toki tuovat oman lisänsä matkustamiseen, mutta siirtymä Kyynämöisen eteläpuolelta pohjoispuolelle meni itselläni rauhassa. Näin muutaman tielle liiskaantuneen käärmeen. Muutamien siltojen yhteyteen tehdyt pätkät asfalttipäällystettä saivat minut ajattelemaan, että näinkö lyhyt hiekkaosuus tämä olikin. Matkaa oli mukava tehdä metsän rauhassa. Kunnes ennen pitkää puurivistöjen takaa alkoi kuulua voimakkaampien moottoreiden jyrinää ja kohta näinkin Kyynämöisentien ja Muuraismäentien risteysalueen mutkassa olevan Majalammen yli traktoriliikennettä ja tiesin tulleeni uudelle etapille.

Kolmas osa: Kyynämöinen

Kartasta katsottuna ei aina kaikkea näe. Joskus pyöräillessä mieleni valtaa tunne siitä, ettei alueen maisemat vastaa kartalta katsottua ja odotettua maisemaa. Kyynämöisen kylänraitti oli juuri tällainen yllättäjä! Vehreät peltoaukeat, näkymä järvelle ja hyvin hoidetut maatilapihapiirit tien molemmin laidoin yllättivät itseni todella. Seutu on selvästi ahkeranoloista maatalousaluetta ja kesämökkipitäjää. Kyynämöisen raittimainen ”kylä” sijaitsee pitkänomaisen Kyynämöisjärven koillispuolella vedestä selvästi korkeammalla. Upeat näkymät avautuvat peltovainioiden yli Kyynämöisjärvelle. Kyynämöisen järven maisemissa oli miellyttävää kumpuilevaa ja mutkittelevaa maantietä, jossa vehreys ja viileys olivat enemmän matkaa määrittäviä elementtejä kuin pitkällä järven eteläpuolella pölyävät ja kuivat maantiesuorat – tai ainakin se tuntui sille. 

Kyynämöisen kylältä ei kuitenkaan juuri pyöräilijälle palveluita löydy. Kylä tuntui muutenkin puuttuvan eikä Höytiän kylän kaltaista keskittymää ollut. Nähtävää on silti: kylänraitin varrella on punainen, uljas hirsirakenteinen Kyynämöisten raittiusseurantalo ja yli sata vuotta toiminut kyläkoulu. Harmikseni en kuitenkaan pysähtynyt lukuisissa niemissä, joita Kyynämöisen järven rannoilla on. Kartasta katsottuna ja jälkeenpäin mietittynä ainakin Talasniemen museoaittojen ja Huutoniemen ohiajo pysähtymättä jäi kaihertamaan ja varmistaa paluuni Kyynämöisen rantamaisemiin tulevilla Uuraisille suuntautuvilla lenkeillä.

Uuraiset ylipäätään

Omat eväät ja maantien vierustaa pelkäämätön mieli on Kyynämöisen kierrossa tärkeää. Reittiä voi lyhentää Virtasalmen kautta, mutta kannustan menemään Höytiälle asti. Uuraisten maisemat tarjosivat kokonaisuutena piristävän retkipyöräilykokemuksen, joka vaatii ulkopaikkakuntalaisille koko päivän aikaa reittisiirtymän ja reitin läpiajamiselle pysähdyksineen. Uuraisilla on komea kirkko – sitä kannattaa käydä ihailemassa! Samalla voi piipahtaa Uuraisten kotiseutumuseossa ja nauttia lähikaupan jäätelö torilla. Siinäpä Uuraisten tarjonta alkaakin jo olla.

Uuraisille siirtymä

Ulkopaikkakuntalaisille Uuraiset on nopeasti ajateltuna aika kaukana Jyväskylään nähden. Sinne on haastavaa päästä muuten kuin autolla tai pyöräilemällä koko matkan tai siirtymällä linja-autolla Tikkakoskelle ja jatkamassa Jokihaaran suuntaan polkien. Jokihaaran jälkeen Kesäkahvila Paunetti tarjoilee jäätelöä ja kahvia joka päivä 12–19. Paunetilta voi kääntyä jo oikoreitille Höytiän suuntaan ja kiertää Höytiältä eteenpäin virallista reittiä. Höytiälle pääsee myös Vesangan suunnasta hiekkaisia teitä pitkin Nyrölän ohi ja reittiä voi soveltaa halutessaan.

Muutama kaukoliikenteen bussi taitaa kulkea Uuraisille säännöllisesti, mutta lipunmyynti on digitaalisen kiven alla. Jos Uuraisten suuntaan päättää haluta linja-autolla edes jonkin matkaa, niin yksi keino olisi kulkea paikallisliikenteellä Tikkakosken varuskunta-alueen tuntumaan, ja jatkaa mäkistä, Luonnetjärventien maantietä Uuraisia kohden ja kääntyä Jokihaarassa seututie 630:lle.

Uuraisilta löytyy itsessään tarvittavat palvelut mutta muuten matkalla Kyynämöisen ympäri ei ole kauppoja. Omia eväitä, runsasta määrää juotavaa ja varasisäkumia, renkaanvaihtotyökaluja ja pumppua pitäisin pakollisena matkassa mukana.

Juhon blogi: Säynätsalon Saaristokierros

22.06.2022 | Ajankohtaista, Blogi, Pyöräile kylille

Ah, pyöräilykausi ja avoin järvenselkä! Kolme maisemiltaan yltäkylläistä saarta: tehtaasta ja kulttuurikohteista tunnettu pääsaari Säynätsalo, rantojen ja maisemien Lehtisaari ja viimeisenä kauniiden luontokohteiden ja vuorten Muuratsalo. Säynätsalon saaristo oli oma kuntansa vielä vuoteen 1993 saakka, jolloin se liitettiin osaksi Jyväskylää. Säynätsalosta löytyy kuitenkin edelleen kaikenlaista, vaikka reipas määrä kuntapalveluja onkin jo historiaa. Historiallisesti Säynätsalon tehtaan vaiheet, Alvar Aallon sekä Wivi Lönnin vaikutus näkyy edelleen saarilla.

Reitin tiedot: Komoot – Säynätsalon saaristokierros

Saapuminen saarille

Pyöräretkellä saaristoon riittää siis koettavaa luonto- ja miljööelämyksiä hakevalle. Itsessään saaristo on helposti saavutettavissa, sillä Jyväskylän keskustasta ajaa Säynätsaloon noin kolmessa vartissa. Reitti on pyöräily-ystävällinen Kinkomaan kautta, ja Keljonkankaan ja Kinkomaan mäki on “ainoa kunnon mäki” matkalla saaristoon ja takaisin. Siirtymän voi myös tehdä joko Säynätsaloon bussilla nro 21 tai saarten läpi Muuratsalon länsipuolen perukoille bussilla nro 16. Itse retken voi siis aloittaa molemmin päin. Hyvä kuitenkin pitää mielessä, että Säynätsalosta löytyy kauppa, pyöränhuoltoliike, huoltoasema ja apteekki ja Muuratsalosta vain kioski.

Kokemus

Opasteita pyöräilijälle ei juuri ole. Tiestön yleisopasteet Säynätsalo, Lehtisaari ja Muuratsalo ovat toisaalta riittäviä, sillä tiestö kulkee pääosin veden äärellä. Matkan edetessä huomaakin järven jatkuvan läsnäolon. Pyörätiet kulkevat lähes koko ajan rannan tuntumassa ja kovimmalla tuulella voi jopa tuntea paikoittain veden roiskeet. Avautuvat järvenselät ovat parhaimmillaan Säynätsalon sataman, siltojen ja Muuratsalon Haikan kierrossa. Saariston kiertoa suosittelen etenkin järvimaisemia ihaileville rauhakseen polkijoille. Saarilla ei kovin nopeasti saa kilometrejä kerrytettyä. Väittäisin että 20 km matkalla on jo nähnyt saarten tarjonnan. Lisämatkaa voi hankkia ajamalla Muuratsalon hiekkateitä pitkin Muuratsalon eteläpäähän.

JAPAn Pyöräile Kylille -hankkeen Säynätsalon Saaristokierto toimii hyvänä runkona saarten läpikäymiseen, suosittelen kuitenkin poikkeamaan rohkeasti reitiltä, sillä saarille ei voi eksyä ja saarilta voi parhaimmillaan löytää itselle mielenkiintoista nähtävää. Saariston kierrossa jokaisella saarella onkin tarjottavaa pyörällä liikkuvalle. Säynätsalossa on pienellä alueella hämmästyttävän paljon kulttuurinähtävää. Säynätsalon kunnantalon naapurustosta löytyy myös pyöränhuoltoa, jos sattuu ikäviä ongelmia. Lehtisaaressa voi kruisailla vapaasti ja omakotitalorikkaan saaren kiertää vartissa ympäri. Muuratsalossa onkin jo luontokohteita kerrakseen; rantoja, vuoria, metsiä, soita. Jos aikaa riittää, niin ei muuta kuin fillari parkkiin polun alkuun ja koluamaan luontoon.

Saarien kierrossa pyöräiltävät tiet ovat melko hyvässä kunnossa. Muutamia juurien murtamia töyssyjä tai vastaavia kismittäviä epätasaisuuksia on Lehtisaaren pääväylällä kahdessa kohtaa. Muuten reitit ovat hyvässä kunnossa, eikä missään kohden tarvitse siirtyä autojen sekaan, ellei tee matkaa Muuratsalon itäpuolelle Kortepellontielle. Toisaalta Muuratsalon autoliikenne on rauhallista ja satunnaista harvan asutuksen vuoksi.

Riippumatto rannalle – Teeritien kalliouimaranta / Lehtisaari

Lehtisaaren omakotitaloalueen takaa löytyy edukseen erottuva kallioranta. Ranta on kuin suoraan entisaikojen JärviSuomi-matkailukuvastosta: se on yleisilmeeltään avara, kallioinen ja mäntyinen. Mäntyjen väliin ripustin riippumaton niin, että Lehtisselkä ja näkymä Muuramen Riihivuoreen avautuu heti kirjan sivujen yli. Vaikka saarten kiertäminen ei vaadi paljon aikaa, suosittelen varaamaan kesäiseen saaristokiertelyyn extratunteja, sekä mukaan joko riippumaton, uimavarustuksen tai molemmat.