Hyppään satulaan, vastatuuli puhaltaa lounaasta. Se ei pidättele minua, kun laskeudun keskustasta Savelan mäkeen ja pian huomaan polkevani jo Killerin ohi. ”Koronatestauspiste” lukee kiinteältä vaikuttavassa kyltissä, en voi olla ajattelematta, miten näin kauas keskustasta ja jyrkän ylämäen taakse on päätetty sijoittaa tämäkin testauspaikka. Killeriltä kantautuu myös lonksuva kavionkolke. Huomaan pohtivani pyöräilijän ja hevosella ratsastajan yhtäläisyyksiä: molemmissa istutaan satulassa ja molemmissa liikutaan osin lihasvoimalla vähäpäästöisesti. Ratsastus historiallisena kulkutapamuotona, niin kuin pyöräilykin ennen autoistumista, käy mielessäni. Ehkä ratsastuksessa ja pyöräilyssä on jotain samaa. Yhtä kaikki tie Killeriltä Vesangantien risteykseen on hyväkuntoista uutta väylää, jonka silkkinen pinta antaa syyn tarkkailla ympäristöä tarkemmin silmin. Esikaupunkialue on muuttumassa metsäksi.
Vesangan huonokuntoinen tie
Uutta uljasta asfalttipintaa kestää vain muutaman sadan metrin matkan, sitten arki palaa – oikeastaan arkinen pyöräilytien irvikuva palaa. Vesangantien kunto on erityisen heikko, mikä tuntuu radikaalisti parempikuntoisen Killerin ohi kulkeneen pyörätien virheettömän kunnon jälkeen. Vaaranpaikkoja on jatkuvasti, maisemientarkkailu vaihtuu tien pinnan ja ajolinjojen tarkkailuksi. Vesangantiellä on bongattavissa kaikki päällystetyn tien huonokuntoisuuden merkit: pitkittäissuuntaisia railoja, paikoin tienleveyden kulkevia töyssyjä ja useita tappajakuoppia pitkin tien leveyttä. Halkeamia, lohkeamia ja rupuista säröasfalttia joutuu väistelemään tuon tuosta, eikä maisemien tarkkailuun jää juuri sopivaa hetkeä. Muutamassa kohdassa on laastaroitu tietä sileillä päällystepaikoilla, ehkä juuri niitä kaikista pahimpia kohtia. En silti usko, että tie oisi pelastettavissa uusilla päällystepaikoilla, vaan tie pitäisi asfaltoida uudelleen täysin alusta. Toisaalta tien huonokuntoisuus ei häiritse liikaa matkafiilistä. Huolimatta tien pinnan huonosta kunnosta, tie on valittu Metsäsuomalainen Vesanka -reitille sen rauhallisuuden vuoksi.
Pinnan tähystämisen lomassa en voi olla huomaamatta, että tien toinen puoli on mielenkiintoisesti vuoltu peruskallioon asti puhtaaksi. Pehmeästä maa-aineksesta on jäljellä vain lapiollisia siellä täällä paljaan kallion päällä. Portaittainen peruskallio irvistelee noin 20 metriä tien ja metsän reunan välissä. En tiedä, mikä vierustan maarakennuksen tarkoitus on, ehkä uuden pyöräkaistan rakentaminen Vesangan kylälle asti. Käännyn mäellä ottamaan kuvan näkymästä.
Vesangan rata
Epävarmaa pintaa pitkin kuljettu matka jatkuu Ruokkeen asutuksen läpi Ruokkeentien rautatietasoristeykseen. Tuttu rautatien ratapölkkyjen pistävä tuoksu on erityisen voimakas kuivana ja aurinkoisena päivänä. Tällä rataosuudella kulkee söpö kiskobussi ja erikoisvetureita muutaman kerran päivässä Petäjäveden ja Keuruun kautta Haapamäeltä Jyväskylään.
Pyöräilen rauhassa rautatien yli ja ehdin kulkea noin 50 metrin matkan, kun kuulen rautatieristeyksen kellojen kilkatuksen ja puomien sulkeutumisen takanani. Onhan minun käännyttävä katsomaan, miten tasoristeykseen jääneet tienkäyttäjät käyttäytyvät. Rautatiellä pyyhältää ohi keltainen huoltoveturi. Puomit aukeavat, liikenteen virta Ruokkeentiellä jatkuu. Jännä ajatus kulkuvälineiden hierarkiasta valtaa mieleni: jos pyörä on maantiellä hierarkian alinta kastia, niin juna on maantien risteämissä autonkin yläpuolella kulkemassa vapaasti ja pysäyttämässä liikennettä mielivaltaisena kulkupelinä, joka ei pysähdy edes täyspitkän kuorma-auton tähden. Jatkan matkaani Keuruuntien moottorihuminaa kohti. Kuulen vielä raiteilla kolistelevan veturin äänen ja metallin klankkeen etääntyvän metsän siimekseen.
Kartasta katsottuna näen lähellä siintävään Vesankaan johtavan kolme erilaista tietä: Kettulantie, Keuruuntie ja Möykynmäentie. Valitsen nimestä huolimatta jälkimmäisen, vaikka Keuruuntien piennar olisikin riittävän leveä ja matka saattaisi olla tasaisempi. Noh kilometri Möykynmäentietä ei ole liian haastava, vaikka muutama lyhyt hiekkainen mäki pitääkin kammeta ylös. Muutaman sadan metrin päässä kulkeva samansuuntainen äsken ylittämäni junarata kulkee Möykynmäen alta tunnelissa. Alamäki alkaa ja näen jälleen vierellä kulkevan Keuruuntien ja sen autovirran. Pyyhällän hiekka pöllyten Vesangan risteykseen Möykkymäeltä. Vanha Asemantien ja Möykynmäentien risteyksessä on mielenkiintoinen sisällissodasta kertova muistomerkki. Tältäkin alueelta on saatu ja menetetty nostoväkeä epämääräisille rintamalinjoille. Vanha Asemantie viittaa vanhan rataosuuden Vesangan 1984 lakkautettuun asemaan. Vesangan kylä on jatkanut kasvamistaan tämän jälkeen Keuruuntien ansiosta.
Vesanka – kylä kaupungissa
Käännyn Vesankajärventielle ja nautiskelen hetken kohtalaista pyörätietä. Keuruuntien jylinä jää taakse, kun jatkan matkaa Vesankajärventietä kohti kääntymistä. Vesangassa on kyllä yrityksiä, muttei pyöräilijälle selvästi itsestään viestiviä palveluja. Vesangan uimaranta voisi tarjota kuumana kesäpäivänä helpostusta, mutta päätän jatkaa matkaa koulun ohi kohti paluusta viestivää käännöstä. Muutaman mäen takaa avartuu alamäki ja laaja peltomaisema. Tuntuu rauhalliselta ja yhtäkkisen kaukaiselta. Maaseutumaisemat pääsivät yllättämään kaupunkilaisen. Kaunis maalaismaisema muuttuu taas metsäisemmäksi ja harva-asutteiseksi vähemmän ajetuksi hiekkatieksi, kun käännyn paluumatkaan kaupunkia kohti Soikkalantielle.
Vesangan metsätaival
Soikkalantie kulkee metsikön läpi. Metsän varjoissa on pieniä metsäisiä pihapiirejä, joiden pihoilla on kaikenlaisia metsätyökoneita. Luonnonvaraista ja taloudellista metsää on vuorottelevasti matkalla. Muutama auto kaahaa ohi sankka pölypilvi perässään. Vauhti tällaisella tiellä viittaa liian tuttuihin maisemiin. Vesanka ja Soikkalantien metsäosuus on vain 15 minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta ja siellä asuu yllättävän paljon niin sanotusti ’kaupunkilaisia’.
Metsäistä suoraa riittää mukavasti. Muutaman nousun jälkeen alkaa hurja alamäki. Näen Laajavuoren hyppyrimäen takaosan ja nautin ohikiitävästä metsämaisemasta. Tie on sen verran hyvässä kunnossa ja näkymä riittää pitkälle, että uskallan päästellä alamäkeen kovalla vauhdilla. Mittarissa vilahtaa 50 km/h nopeus. Majakosken risteykseen asti pääsee alamäen vauhdeilla ja siirryn taas maantien laitaan. Ruokkeentietä voisi ajaa Laajavuorelle, mutta vilkas liikenne ja ohut piennarkaista tekevät päätöksen puolestani. Päädyn ajamaan Ruoketta kohden ja tulisin myöhemmin kääntymään jo aiemmin kuljetulle erityisen huonokuntoiselle mutta rauhallisemmalle Vesangantielle. Tuttu käännös ja tasoristeys näkyvät jälleen. Ruokkeen asutuksen jälkeen tien vieren kallion paljas ja ronski näky kuitenkin yllättää uudelleen. Tällä kertaa hahmotan suunnitelmaa rakennustyössä. Ehkä paikalle rakennetaan uusi samansuuntainen tie ja asutusalue. Aika näyttää. Toivottavasti ainakin tie saataisiin uusittua.
Kotiinpaluu sujuu rennosti ja matkasta jää käteen mukava retki lähelle. Vesangan kierto eli Metsäsuomalainen Vesanka on monipuolinen ja reitillä on nähtävää, vaikkei uskoisi näin lyhyelle matkalle. Palveluita Vesangan reitillä ei ole eikä oikeastaan eväillekään jää tarvetta, sillä matka on loppujen lopuksi vain noin 25 km. Keskustasta Vesankaan ja takaisin. Vesankajärvellä voisi toisaalta käydä uimassa. Noh seuraavalla kerralla sitten! Historiallisesti Vesanka vaikuttaa niin mielenkiintoiselle, että suuntaan kirjastoon etsimään lisätietoa, mikä on parasta mihin pyörämatkailu voi itseni satulan ulkopuolella innoittaa.