Polkupyörän valinta tuottaa aina haasteita, myös kokeneemmille pyöräilijöille. Lähtökohtaisesti pyörän valinnassa on usein kyse vain muutamasta avainkysymyksestä:
mihin käyttöön pyörä tulee
millainen budjetti on uuden pyörän kohdalla
sopiiko pyörä koon puolesta itselle
onko pyörä sopiva siihen mitä sillä aikoo tehdä.
Polkupyörän valinta retkelle on helppoa, jos vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, etkä mieti uuden pyörän hankkimista itsellesi. Tässä blogissa käydään lyhyesti läpi erilaisten pyörien soveltuvuutta lyhyille retkipyöräilyille myös siitä näkökulmasta, että sinulla on jo muutamasta pyörästä valittavanasi juuri se retkifillari Pyöräile kylille -hankkeen retkelle.
Oikean retken valinta pyörällesi
Pyöräile kylille -hankkeen retket, jotka löytyvät täältä, ovat tehty ihan tavallisia pyöriä ja pyöräilijöitä ajatellen. Tavallisella pyörällä tarkoitan pyörää, joka soveltuu monenlaiseen toimintaan eikä sen käyttö rajoitu vain yhden pyöräilyn alalajin alle. Voisin väittää, että kaikki reitit voi ajaa millä tahansa työmatkapyöräilyyn sopivalla pyörällä. Hankkeen reiteillä ei tarvitse metsän poluille polkea, mutta matkan varrella on niin hyvää kuin huonoakin asfalttia kuten hiekkatietäkin. Pahimmillaan vastalanattu pitkä hiekkatieosuus voi vähintäänkin hidastaa matkantekoa väärällä pyörällä ajettuna huomattavasti.
Retket voi omatoimisesti kuitenkin tehdä omalla tavallaan ja valitsemallaan fillarilla. Reittejä kannattaa soveltaa tarpeen vaatiessa, jos vain tahtoo. Itse kannustan kuuntelemaan itseään ja tekemään niin kuin parhaaksi näkee, jos reitillä on kohtia, jotka epäilyttävät. Hyvänä esimerkkinä tilanteesta voisi olla reitti Muuramesta Korpilahdelle. Virallinen Pyöräile kylille -reitti kulkisi Punamäen ja Kaakonlammen köykäisiä hiekkatiepätkiä pitkin, mutta joku maantiepyörällä kulkeva saattaisi ohittaa hiekkaosuuden ysitien piennarta pitkin autoliikenteen mukana. Retkistä on onneksi tarjolla myös reitin kuvailua pintojen ja mäkien suhteen. Jos olet yhtään epävarma reitin luonteesta, perehdy tarkoin reitin kuvaukseen ja tee päätös sen osalta. Jos taas olet lähdössä Pyöräile kylille -retkelle opastetusti mukaan, voit esittää toiveita ja vaihtoehtoja aivan vapaasti retken vetäjälle. Toiveita ja huomioita pyritään mahdollisuuksien mukaan kunnioittamaan ja reitit taipuvat soveltamiseen sopivaksi tarvittaessa.
Oikean pyörän valinta Pyöräile kylille -retkellesi
Nyrkkisääntönä on valita retkelle pyörä, joka on koon puolesta sinulle sopiva. Hyvin monenlaiset pyörätyypit sopivat retkentekoon, kunhan muistaa kyseisen pyörätyypin rajoitteet ja eri olosuhteisiin soveltuvuuden. Jos yhdellä lauseella opasteisin, niin valitse: pyörä, joka kulkee allasi vaivatta sora- ja maanteillä!
Usein pyöräilyyn hurahtaneet tietävät, ettei yksi pyörä kata kaikkia tarpeita ja monilla onkin useampia pyöriä erilaisiin tarpeisiin. Tässä alla kerron erityyppisten pyörien ominaisuuksista aloittavalle ja pyöränhankintaa miettivälle retkipyöräilijälle. Aina kannattaa miettiä myös omaa sisäistä pyörätarvetta pyörän hankkimisesta laajempaan käyttöön, jos aikoo hankkia uuden polkupyörän. On parempi, että pyörä tulee ajattavaksi. Toisaalta vanhemman pyörän kunto on aina tarkastettava ennen matkallelähtöä.
Pyörän kunnon voi arvioida esimerkiksi näillä ohjeilla:
Tsekkaa ainakin jarrujen toimivuus (pitää olla vähintään 2 toimivaa eri jarrujärjestelmää, molemmille renkaille oma jarrutusjärjestelmä on suositeltavaa)
Renkaat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa, eikä ulkorengas näytä liian hapertuneelta, kuluneelta tai siinä ei ole huomattavia viilteitä sivulla tai ajopinnalla. (Mikäli renkaat eivät anna täyttä varmuutta, niin pakkaa aina renkaan irrottamiseen tarvittavat työkalut ja lisäsisäkumi tai parikin matkaan rengasrikon varalle.)
Valot eteen ja taakse toimivat (kun illat ja aamut pimenevät, on tärkeää nähdä ja näkyä muille)
Voimansiirto toimii, eli ainakin ketjut ja rattaat ovat ulkoisesti hyvässä kunnossa (ei ruosteessa) ja polkiessa ei esiinny kummallisuuksia (outoja ääniä tai epäsymmetriaa)
Pyörän pultit ja kiinnikkeet ovat tiukasti kiinni, eivätkä ole vaarassa löystyessä pudota kesken matkan. Tarkasta ainakin etupuolen ohjaustangon pultit ja jarrujärjestelmiin liittyvät kiinnitykset.
Lisävarusteet, joita pyörässä on hyvä olla: Hyvä lisävaruste retkipyörään on ehdottomasti koeajettu ja mukavaksi todettu satula, tämä lisää ajomukavuuttasi huomattavasti erityisesti pidemmillä retkillä. Lisäksimuotoillut kädensijat parantavat mukavuutta, ja eron tavallisiin kädensijoihin huomaa erityisesti, kun ote ohjaustangosta kestää useita tunteja. Tarakka ja tavarakori tuovat matkatavaran ja eväiden kantamiseen lisän ja huomattavasti hiostavaa reppua paremmin. Selkäsi kiittää!
Seuraavassa osassa käydään tarkemmin läpi pyörätyyppiä ja ajatuksia erilaisien pyörien käytöstä retken pyörävalintana.
Laukaa, tuo sydämellinen kuntakeskittymä Jyväskylän kupeessa. Laukaan alue tarjoilee monenlaista luontoelämystä ja historian havinaa. Laukaan vilkas yritystoiminta ja kulttuuritoiminta kertoo poikkeuksellisen elinvoimaisesta maaseutukunnasta. Pyöräilyolosuhteet ovat kiitettävät ja Laukaaseen on mukava polkea myös Jyväskylästä asti. Päiväretkeksi Laukaan seutu on aina hyvä vaihtoehto. Oman mielenkiinnon mukaan voi tutkia Laukaan viehättävää keskustaa ja satama-aluetta tai voi piipahtaa Laukaan lähiseuduilla kohteissa.
Laukaaseen suuntautuvan Pyöräile kylille -reitin eli Saraaveden kierron parasta antia on vesistöjen ylitykset, joita elävöittää vesistön ympäristön historia aina tuhansien vuosien takaa. Matkalla on ainakin paperilla paljon annettavaa ja suuri hiekkatieosuus ei itseäni kavahduta liikaa. Hyppää mukaan lukemaan kokemustani Saraaveden ympäriajosta!
Kokemus
Lähden Laukaasta liikkeelle. Taivas on hieman harmaa, mutta mieleni ei ole. Suuntaan pohjoiseen kohti Kuusaata. Laukaan keskustasta kulkee pyörätie Peurunganristeykseen asti. Vitsailen itselleni, että menisinkin kylpylään rentoutumaan pyörämatkailun sijaan. Risteyksessä pyörätieltä siirtymä maantien laitaan tuntuu ainakin sille, että taajama-alue jää taakseni. Pian saankin maistiaisen kuulaista peltoaukeilta, jotka avautuvat seututie 637:n molemmin puolin. Peltojen jälkeen tien korkeus nousee hieman lyhyen metsätaipaleen verran. Huomaan vasemmassa laidassa runsaan lähiopastepaljouden. Opasteet viittovat Koskelantien varressa ja päässä olevalle Kuusaan kanavan alueelle. Tiedän olevani kanava-alueen liepeillä. Tämä on minun suuntani. Hurautan Koskelantietä pitkin innoissani – niin innoissani, etten ole huomata Kanavateatteria. Kosken kuohunta kuitenkin kuuluu niin lähellä, että haluan jatkaa eteenpäin. Mustapohjainen ’LAIVALAITURI’ -opaste viittoo kääntymään oikealle puiden takana olevasta kulmasta: olen saapunut Kuusaalle!
Kuusaan kuohut
Olen oikeasti hyväntuulinen tässä 🙂
Kuohunta on niin voimakasta, etten voi olla pysähtymättä ihailemaan virtaavan veden voimaa. Kuusaankosken vaahtoavat kuohut ovat maagisia näin läheltä ihailtuna. Päätän piipahtaa läheisellä laiturilla, joka näkyy kosken rauhallisemmalla osalla. Laiturilla havahdun aistimaan koskea useammalla aistilla: kosken kuohunta kuulostaa rauhoittavalta, kuohujen viileys ja koskialueen hento ilmankosteus tuntuu viileältä iholla. Muutaman kahluukalastajan innoittamana hakeudun niin rantaan, kuin koen itseni uskaliaaksi lukkopohjaisten ajokenkieni kanssa. Nautin pärskeistä ja edessä avautuvasta koskinäkymästä. Kiipeän takaisin pyörätielle ja nousen korkeaa kanavan ylittävää siltaa kanavan ylle yli 8 metriin. Ihailen koko kanava-aluetta ja hämmästelen insinöörien kynästä syntynyttä taidonnäytettä ja kanavarakentamisen osaamista vielä hetken pysähtymällä kaiteelle. Allani oleva kanava yhdistää Vatianjärven ja Saraaveden vuodesta 1993 lähtien, kun vedenpinta nostetaan tai lasketaan noin 4 metriä. Kanavasta kulkee ainakin Hildenin reittiliikenne Jyväskylän ja Äänekosken välisellä reitillä. Muistaakseni olen nähnyt m/s Suomen Suvi -nimisen laivan tässä kanavassa ottavan kyytiläisiä. Myös pyörän kanssa pitäisi päästä kyytiin eri satamista. Järviristeily olisi pyörämatkailussa erityisen mielenkiintoinen etappi. Itselleni se jää vielä tulevaisuuden haaveisiin.
On kuitenkin todettava, että Kuusaa on ehdottomasti pyörämatkalijalle Top-kohteita koko Keski-Suomessa. Kirsikkana kakun päällä ovat Kuusaankosken ja kanavan välisellä saarella olevat laavu ja grillikatos.
Tässäkin kohtaa vertailen, että kokemuspelissä autossa istuminen eli muutaman sekuntin ohipyyhällys päätieltä kanavan sivusta ohi jäisi ehdottomasti kakkoseksi pyörämatkailulle. Ilta alkaa kuitenkin lähestyä, joten jatkan matkaani, enkä antaudu edes vastarannan Koski Kahvilan houkutuksille, vaan pysyn päämäärätietoisesti reitillä kohti päätien risteystä.
Saraaveden taakse
Käännyn Sumiaisiin ja Konneveden suuntaan johtavalle seututie 637:lle. Kilometri maantienlaitaa ja huomaan perinnekylä Tupaswillan kääntymisopasteet. Tupaswilla on mielenkiintoinen ja korpitupamaiseen tunnelmaan rakennettu tyylikäs tapahtuma- ja juhla-alue. Olen joskus vuosia takaperin käynyt Tupaswillan perinnemarkkinoilla katsomassa perinteistä tervanpolttoa ja raudantaontaa ammattiseppien näyttämänä. Tupaswillan pihalle on myös parkkeerattu puolustusvoimilta poistettua kalustoa erilaisista maastoajoneuvoista telaketjullisiin miehistönkuljetuskoneisiin. Ilmeisesti koneilla myllätään safarihenkisesti lähimetsän siimeksessä.
En kuule nyt moottorin ääntä tai näe koneita käytössä, mutta ajatuksissani toivoisin näkeväni edes vilauksen vanhaa puolustuskalustohistoriaa. Tupaswillan mutka on kuitenkin omankin retken käännöspiste. Kartasta katsottuna tästä lähtee paluumatka Saraaveden itäpuolella etelään päin. Metsän ympäröimä tie lähtee jyrkkään nousuun miltein heti hiekkatien alettua. Epäröin hetken tehneeni väärän käännösvalinnan ja tarkastan kartan. Kartan mukaan olen oikealla tiellä, joten ei auta kuin kammeta mäki ylös. Mäen alamäen vapauttava tunne alkaa. Tienvarressa näkyy maatilakylttejä. Pian avautuukin Saraaveden suuntaan viettävä laaja viljelmämaisema. Ilmassa tuoksuu raikkaasti miellyttävä kukkaistuoksu. Ränssintaipaleen pellot ovat näyttäviä ja kukkaistuoksu on erityisen voimakas. Muistutan jälleen itseäni pyörämatkailun fyysisestä läsnäolosta ympäristön ja aistien kanssa. Jos tässäkin kohdalla istuisin auton penkeillä, en voisi kokea samaa osallisuutta luonnon ja tuoksujen kanssa. Satulasta ympäristön tarjontaa aistimalla kokien jää moninkertainen matkakokemus muistoihin.
Matka jatkuu keskisuomalaisessa mittakaavassa aavojen peltojen ohitse ja kiemurtelee hetkittäin metsätaipaleiden läpi. Saraakalliolle ja sen historiallisille kalliomaalauksille olisi pieni poikkeama Ränssintien metsäisimmältä kohdalta. Historialliset kalliomaalaukset näkisin kuitenkin parhaiten Saraaveden päältä joko Hildenin kannelta tai jäältä. Joten päätän jatkaa matkaa tältä erää. Poljen vielä muutaman kilometrin, kun hyvin hoidettu metsä syrjäyttää luonnonvaraisempaa puustoa, myös päällyste alkaa. Lähestyn selvästi Tarvaalankosken siltaa.
Ränssintieltä Laukkavirrantielle
Tarvaalankosken ylitse kulkevalla jykevällä teräsrakennesillalla ajattelen, että Ränssintien reitti Saraaveden kierrossa on kaunis, vaikka itse Saraavettä ei näykkään kuin pätkittäin. Pellot ja viljelykset olivat parasta antia – erityisesti niiden tuoksu, jonka arvelen uppoavan syvälle muistiini. Ilmeisesti taakseni jäävissä maisemissa ja metsätaipaleilla on esilaukaalaiset ihmiset vaeltaneet jo satoja vuosia sitten. Hartikan kirkkomaa jatkaa historiallista tarinaa 1500-luvun jälkipuoliskolta. Arvioiden mukaan Laukaan ensimmäinen kirkko sijaitsi Hartikalla. Hartikan kirkkoniemessä on todennäköisesti asustanut kivikauden laukaalaisia kauan ennen kuntaidentiteetin muodostumista.
Arvelen että alueen lähirannoille on haudattu jo useita satoja vuosia sitten ensimmäisiä ihmisiä. Hartikan kirkkomaa olisi historiallisesti merkittävä kohde, vaikkei alueella enää pystyssä olevaa kirkkoa olisikaan. Hartikan kirkkomaan ja kirkonniemen alue on monta kertaa käynyt mielessäni retkikohteena. Tällä kertaa päätän ajaa sen ohi, mutta lupaan itselleni palata riippumaton kanssa viereisen Kirkkoniemen laavulle pohtimaan entisaikojen elämää. Tällä erää päästän Hartikan kirkkomaan kyltit viuhahtamaan ohitseni, kun päästelen mukavalla päällystetyllä mäntytaipaleella kohti neljän tien risteystä.
Laukkavierrantien ja Tarvaalantien risteyksestä kaikuu iloissa puheensorinaa. Risteysalueen elämä on hämmentävän pirteää näin harvaan asutulla seudulla. Neljäntien risteys toisaalta kokoaa kulkijoita yhteen lähiseuduilta viettämään aikaa risteyksen anniskeluravintola Mustan korpin saluunaan. Mustan korpin saluunan aukiolevasta ovesta kantautuu musiikkia ulos terassin läpi. Lukitsen pyörän terassin aidanvarteen ja siirryn pubin tiskille tilaamaan viilentävän tuopin. Pubin sisusta on jo näkemisenarvoinen; seiniltä löytyy erilaista puutyötä ja esineistöä, joka huokuu villinlännen tyypillistä ja ehkä myös arveluttavaa henkeä.
Palauttavan pubin viileässä pöydässä vietetyn huilitauon jälkeen matka jatkuu Laukkavirrantielle. Vastalanattu Laukkavirrantie hankaloittaa matkantekoa, keskinopeus putoaa ja ajolinjojen haku vähiten soraisilta painautumilta vie kaiken huomion. Metsikköiset ryteikkömaisemat eivät juuri säväytä. Luonnonrauhallisessa metsämaisemassa on yleensä mukava polkea eteenpäin, mutta nyt odotan rakennuskannan ja taajaman rajaa, jotta tie olisi pakkautuneemmassa kunnossa. Paahdan läpi tylsän metsätaipaleen soratien niin pikaisesti kuin pystyn, en halua viettää aikaani jostain syystä tällä tiellä. Ehkä kapeata tietä reunustava ryteikkö ja matalat puut luovat soratielle epämiellyttävän olemuksen. Vakuutan itseäni, että tällaiset kokemukset kuuluvat osaksi retken tunneskaalaa.
Päällysteen alkaminen tuntuu erityiseltä palkinnolta kilometrien soraluistelun jälkeen. Laukkavirrantie päättyy Liisanniemen sillan ylitykseen. Ainakin satametriä korkelta järven ylle kohoavalta sillalta voin nähdä vilauksen toisestakin reitin vierailtavasta kanavasta etelässä. Kuhankosken sulku ja vesivoimala olisi lyhyen piston päässä. En kuitenkaan raaski pimenevässä illassa tehdä poikkeavaa matkaa vaan lisään Kuhankosken seuraavalla kerralla vierailtavien kohteiden listalle, joka tässä vaiheessa alkaakin olemaan jo pitkä.
Jälkiviisaana ymmärrän, että olisi pitänyt venyttää Saraaveden kiertoa kaksipäiväiseksi, jotta olisi voinut yöpyä Kuusaankosken tuntumassa nauttien aamupalaa jossain kanava-alueen laitamilla tai Hartikan kirkkoniemessä ja olisin lisäksi ehtinyt kunnolla valosan aikana vierailemaan kaikki mielenkiintoiset kohteet läpi. No onneksi Laukaa ei ole kaukana itselleni. Kohteita ainakin riittää Saraaveden kierrossa! Jatkan Laukaaseen ja käännyt iltahämärässä suuntaamaan paluumatkaa kohti Jyväskylää. Yhteensä matkaa Jyväskylästä edestakaisin polkemalla tuli noin 80 kilometriä, josta noin 30 tulee itse reitistä.
Reitille saapuminen Laukaan ulkopuolelta
Saapuminen Laukaan ulkopuolelta Laukaan keskustaan on kätevää myös paikallisliikenteellä. Jyväskylästä kulkee 41 useamman kerran päivässä Laukaan suuntaan. Linkkiä voi myös käyttää paluumatkalle. Linja-autonyrkkisääntönä on, että bussit kulkevat Saraaveden länsipuolella Laukaaseen asti. Tikkakosken suunnalta kulkee vähän poikittaisliikennettä Laukaaseen. Myöskään pyöräilykaistoja ei ole vaan siirtymä on kahden tien varassa: joko pohjoisesta Peurunka golfin läpi tai etelämmästä Kuukanpääntietä.
Tikkakoski ja Tikkakosken lentoasema – monelle Jyväskylän alueen ihmiselle tuttuja paikkoja. Tikkakosken vaikutus näkyy ja kuuluu keskisuomalaisessa ilmatilassa, kun pienkoneet ja ilmavoimien laivueet huristelevat taivaalla. Lentokentän läheisyyteen on mahtavaa tehdä pyöräreissu. Tikkakosken lentokenttä on yksi Keski-Suomen isoimmista, mikä tarkoittaa sitä, että lentoliikennettä riittää. Erilaisten lentokoneiden bongailu on kirkkaalla kelillä helppoa puuhaa pyöränsatulasta. Pilviselläkin kelillä lentomoottorin tai suihkukoneen ääni taivaalla ei ole mikään epätavanomainen meteli Tikkakoskelle suuntaavalle pyöräilijälle. Lentomelusta pääsevät osallisiksi myös lähikuntien alueet, sillä lentoharjoittelupäiviä on kesäkaudella melkoisesti ja ääni taivaalta kantautuu pitkälle. Tikkakoski itsessään on noin 5000 asukkaan kylämäinen teollisuustaajama noin 22 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen. Vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen johdosta entiseen Jyväskylän maalaiskuntaan kuuluneesta Tikkakoskesta tuli Jyväskylän pohjoinen aluekeskus. Erityisesti ilmailusta kiinnostuneille Tikkakoski on must-see retkikohde.
Suunta Tikkakoskelle
Tikkakosken suuntaan kulkee useita linjauksia, tämän vuoksi myös reitin nimenä toimii Uutta & Wanhaa Tikkakoski, missä uudella ja wanhalla viitataan Jyväskylä-Tikkakoski välisten teiden luonteeseen. Wanhalla reitillä kuvaan Puuppolan pätkää ja uudella reitillä uutta Tervajoentien ja Alapohjantien viereen rakennettua miellyttävää pyöräilybaanaa. JAPAn Pyöräile Kylille -hankkeen Uutta & Wanhaa Tikkakoski -reitti toimii hyvänä runkona Tikkakosken kierrossa. Reitin kierrossa pyöräiltävät tiet ovat todella hyvässä kunnossa ja pakollista maantieajoa voi halutessa välttää siirtymällä Alapohjantien pyörätielle Puuppolan kohdalta.
Linkilläkin pääsee. Tikkakoski – Jyväskylä väli on tiheästi liikennöity ja linkkejä lähtee molempiin suuntiin useita kertoja päivittäin aamusta iltaan. Bussikyydillä voit siis lyhentää omaa matkantekoasi tai varioida reitille saapumista ja sieltä palaamista mielesi mukaan. Linja-autoliikenteestä ei pitäisi jäädä kiinni, kun linjat 22 ja 36 kulkevat. Pakkohan se on myös mainita, että tokihan myös sinisillä siivillä pääsee Tikkakoskelle, ja nimenomaan lentoasemalle, mikäli saapuu jostain Keski-Suomen ulkopuolelta. ✈️😉
Kokemus
Ennen ensimmäistä Tikkakosken reissuani pyörällä olin hyvin epävarma mitä reittiä Tikkakoskelle pääsisi pyöräily-ystävällisesti. Lisäepävarmuutta aiheutti lentokentän ja armeija-alueen sijaitseminen Tikkakosken alueella. Olihan se nyt päivän selvää, ettei kummallekaan alueelle olisi mitään asiaa, joten päätin ottaa selvyyttä kartasta. OpenStreetmap ja Jyväskylän karttapalvelu avarsivat ymmärrystä alueiden rajoista. Kartasta saan selvitettyä, että Aatuntie jatkuu armeijanalueen reunaa pitkin eikä harhaanajonvahinkoa voisi tulla, mikäli tiestö olisi merkitty ja puomitettu hyvin. Matkaan on lähdettävä ottamaan alueesta selvää.
Wanha ja uusi
Poljin Jyväskylästä päin Tikkakoskelle Puuppolan mäkikumpujen kautta. Tikkakoskella kävin kiertämässä lentokentän ja palasin Alapohjantien kautta Palokan suuntaan. Kokemuksena reitti on todella mielenkiintoinen! Puuppolan mäkisillä maisemilla ja peltoaukeilla voi huomioida keskisuomalaista epätasaisuutta. Puuppolassa mielenkiintoista on tarkkailla pyörätieltä ohikiitäen ihmisten toimia piha-askareissa. Huomasin myös selvästi entisaikoina kauppana toimineen rakennuksen ennen Puuppolan koululle johtavaa risteystä. Kesällä Puuppolaa vallitsee vehreys ja kumpuilevat pellot, voisin kuvitella, että tällä Puuppolan kylällä voisi nähdä talvella vitivalkoisen lumen ja pimenevässä illassa tuikkivat lyhdyt. Vain talonpoikaisrakennukset puuttuvat Puuppolan maalaistunnelmasta. Usein pyörälenkeillä maalaiskylien läpi ajaessa huomaa suuri-ikkunaisia hieman kaupan sisäänkäyntejä muistuttavia julkisivuja. Usein oven yläpuolella olevat kuluneet tai päivettyneet pinnat ja ikkunoiden tarrajäämät paljastavat rakennuksen entisen historian. Muutaman hiljentyneen kyläkaupan ohi ajaessa muistaa, että uusi syö vanhaa, uudet valtaväylät ovat hiljentäneet ja rauhoittaneet kyläteitä ja raitteja. Osa wanhaa aikaa on selvästi läsnä Puuppolan seudulla.
Puuppolan maalaisraitin jälkeen on pieni korkeintaan muutaman kilometrin pätkä maantieajoa pientareella. Vanha Tikkakoskelle vievä tie on katkaistu liikenteeltä opastein ja hiekkavalleilla. Kierto tapahtuu muutaman satametriä pidemmän kaarron kautta nykyiselle linjaukselle. Tikkakosken alueen uutta tietä tulee vastaan ensimmäistä kertaa lyhyt pätkä ennen Autiokankaan ja Tikkakosken hautausmaan ohi vievälle tielle kääntymistä. Voin melkein haistaa vastakäryytetyn asfaltin pistävän hajun ja tuntea pinnan tahmeuden renkaissa – ainakin tunnetasolla. Käännyn Autiokankaalle. Autiokankaantie johtaa Suomen ilmavoimamuseon edustalle. Tältä päivältä kiinni menneen museon aitojen taakse on mielenkiintoista tarkastella. Parkkipaikalle esille pantuja ikääntyneitä ja käytöstä poistuneita ilma-aluksia on muutamia. Jotain wanhaa voin aistia pääsisäänkäynnin eteen parkkeeratusta ja kukkakuvioin maalatusta vanhan polven MIG-21 suihkukoneesta. Päätän jatkaa matkaa kohti keskustaa. Tikkakosken keskus on palveluiltaan riittävä. Kirkko näyttää puiden lomasta geometriseltä. Pyyhällän keskusraitin läpi kilometrin pohjoiseen ja ensimmäiset havainnot Puolustusvoimien läsnäolosta alkavat. Olen siirtynyt lentokentän ympäri vievälle Aatuntielle. Ohitan matkalla erilaisia armeijan rakennuksia ja vartioasemia. Tieltä en aikoisi poiketa kangasmetsään tauolle, sillä tien laidassa toistuvat sotilasalueen varoituskyltit saavat minut kokemaan jatkuvaa tarkkailun ja kuulumattomuuden tunnetta. Yllätyksekseni lentokenttää kiertää kuitenkin kuoppainen hiekkatie. No se ei tuota ongelmaa. Muutaman mäen päältä voi nähdä kiitoradalle. Toivoisin, että olisin ottanut (hieman epäilyttävästi) kiikarit mukaan tälle reissulle. Tien toisella puolella piikkilangoin varusteltu verkkoaita rajaa ylimääräiset kulkijat loitolle. Sen takana siintää kaukaisuuteen jatkuva kiitorata ja toisella puolellani on suomalaista korpea, jossa paikalliset varusmiehet ovat todennäköisesti möyrynneet vuosikymmeniä.
Matkalla ei varsinaisesti tule vastaan moderneja huoltoasemia tai kauppakeskuksia, paitsi eräällä tavalla, jos päätyy kiertämään lentokenttää laillani. Lentokentän pohjoislaidalla oleva Lidlin jakeluterminaali on näyttävä kokonsa tähden. Portteja mistä tavaraa kuljetetaan, on vallan paljon. Rakennuksen on oltava ainakin hehtaareiden kokoinen, sillä ohiajaminen ei tapahdu hetkessä. Valtaisat aurinkopaneelirivistöt rakennuksen sivustassa kertovat energiatehokkuuden ja synergiaetujen hyödyntämisestä. Matkan jatkuminen lentokentän aseman ohi tarkoittaa paluumatkan alkamista uudenkarheaa pyörätietä pitkin. Hiljattain päättyneet rakennustyöt näkyvät edelleen tien varrella, eikä luonto ole vielä ottanut vakituista osaansa maanrakentamisen jälkeen. Uusia tielinjauksia, eritasoliittymiä aivan uutta riittää paljon. Uutta valtakunnan infraa on rakennettu wanhalle tienoolle. Nelostien ylittäminen uutta siltaa pitkin on vaikuttavaa, kun molemmin puolin avautuu näkymä tuoreelle monikaistaiselle pikitielle – Nelostielle. Pian ylityksen jälkeen olen reittiopasteiden avulla päätynyt Alapohjantielle ja lähden kiitämään etelänsuuntaisesti kohti Palokkaa. Uusi tie on niin hyvässä kunnossa, että kilometrit taittuvat salaa. Tulomatkan nopeus on huomattavasti korkeampi uudella pyörätiellä. Palokkaan opastavan tiekyltin ansiosta yllätyn, kun tiedän jo näinkin pian olevani taas kotona, sillä Palokka on jo tuttua peruspyörälenkkireittiä. Saavun Jyväskylään kuin lentokoneella laskeutuen jälleen yhtä huimaa lentokenttäkokemusta ja aluetuntemuksen karttumista rikkaampana.
Muuramen mäkimannut on nimensä veroinen reitti, jossa nousua ja laskua riittää. Reitti kulkee Pirttimäen (248,9 m) ja Mustankorkean ohi Ronsuntaipaleentietä, kääntyy Muurameen Isolahdentietä ja palaa Jyväskylään päin muodostaen ympyrämatkan. Matkaan voi lähteä kiertämään myötä- tai vastapäivää, mutta itse pidän vastapäivään ajon ajatuksesta, siksi että rankimmat mäet tulevat heti alussa poljettua pois. Muuramesta on muutenkin mukavaa tulla Jyväskylään, kun Keljonkankaan moottoritien vierustan pyörätie on mukavampi laskea alas kuin nousta. Matka on noin 45 km ja eväiden syöntiin sopivia taukopaikkoja on runsaasti reitin varrella. Muuramessa voi pitää pidempää taukoa, käydä katsomassa nähtävyyksiä ja nauttia Muuramenjoen varren vehreydestä. Kävimme polkemassa reitin kahden japattajan voimin. Mukanani oli toiminnanjohtaja Minna.
Mäkien nousut ja laskut
Ensimmäiseen mäkeen eli Mustankorkean mäkeen nousu heti alkumatkasta ei tuota meille liikaa haastetta ja ylöspäin kitkuttaa yllätyksellisen kevyesti. Muutama jätelastissa oleva rekka paahtaa myös mäkeä ylös. Kuulen kuinka moottori vääntää ja ärjyy raskaan ajoneuvon konepellin alla. Mustankorkean käännöksen jälkeen raskas liikenne vähenee radikaalisti. Ronsuntaipaleentien kaupunginpuoleiset kilometrit ennen Mustankorkean kaatopaikan risteystä luovat tarpeen pyörätielle. Korkealle mäkeen nousu kapealla ja huonokuntoisella pientareella vilkkaan kaatopaikka-ajon kanssa ei ole kovin miellyttävä yhtälö. Juuri tällaiset kohdat saisivat itseltäni kiireellisen luokituksen uuden pyörätien rakentamiseen. Kaistaa ei tarvitsisi kuin muutaman kilometrin ja sitä voisi mielestäni jatkaa Ladunmajan eli Kolmisoppisen järven rannalla olevalle aktiivisesti käytetylle ulkoilualueelle asti.
Ladunmajan kyltit vilahtavat ohitsemme ja tasanteen jälkeinen lyhyt alamäki muuttuu vielä kerran nousuun. Nousen radiomastojen tuntumaan. 322 metriin kohoavan radio tai tv-maston taivaalle piirtyvä ilmestys näkyy pitkälle Jyväskylään saakka. Sen rakenne on näin läheltä nähtynä vaikuttava. Tukevat rakenteet ja tukivaijerit näyttävät jotenkin irrallista metsämaisemassa. Taivaalle sinkoava masto on sijoitettu reitin korkeimmalle kohdalle Lähteenmäen rinteen tuntumaan. Ronsuntaipaleentie kiipeilee tässä kohden keskisuomalaisella mittakaavalla aika korkealle, melkein samalle korkeudelle kuin Laajavuoren mäen korkeus vedenpinnasta.
Pitkä alamäki alkaa. Ainakin kilometrien vapaan laskun hurmos tuntuu hyvälle. Ylämäen kiipeämisen työn jälkeen on tarjolla ansaittu lepo, eikä polkimia tarvitse pyörittää hetkeen. Testaan erilaisia ajoasentoja ja huomaan kuinka eri asennot vaikuttavat laskuvauhtiin. Aerodynaamiset voimat ovat ammattipyöräilijöille arkipäivää ja jatkuvasti puheenaiheena ammattipiireissä. Itselleni arkisella tasolla juuri alamäet herättävät ajatuksia ajoasennon merkityksestä. Mitä kumarampi asento, sitä nopeammin alamäkivauhti kiihtyy, kun ilmanvastus pienenee. Vauhti tuntuu hyvältä ja auringonpaahde ei pääse haittaamaan. Nyppyläiset mutkat ovat tiukkoja ja näkyvyys ei riitä kovin pitkälle. Voisin kuvitella, että pimeällä ilman tehokkaita ajovaloja ja pitkän aherruksen jäljiltä ei välttämättä ole tarpeeksi analyysikykyä tien monttujen erottamiseen kovassa alamäkivauhdissa, eli toisin sanoen pimeällä reitti ja kovat laskut voivat olla vaarallisia. Matka mäkisellä metsätaipaleen läpi kulkevalla tiellä sujuu kuitenkin mukavasti ja saavutamme Isolahden sinipohjaisen kyltin.
Isolahti – risteys Muurameen
Pieni tauko on paikallaan Isolahden kyläseurantalon portailla. Ihmettelemme hetken risteyksessä olevan pitäjää. Isolahdesta puhutaan paljon, vaikkei kylä vaikuta kovin isolta. Talot ovat harvassa ja koulu vaikuttaa pieneltä. Portaat, joilla istuskelemme ovatkin itseasiassa entisaikoina olleet olleet kyläkaupan portaat. Viimeisimmät kauppiaat ovat kuitenkin jo ajat sitten lopettaneet toimintansa. Ympyrä on sulkeutunut ja Isolahti on jälleen ilman kauppaa. Muuramen automarketit ovat liian lähellä kannattavalle liiketoiminnalle. Jätämme Isolahden palvelut eli hyötykeräyspisteen ja urheilukentän taakse ja jatkamme peltoisemmalle ja suoremmalle tielle Muuramen suuntaan.
Loivemmin mäkistä maalaismaisemaa mutkitteleva Isolahdentie Isolahdesta Muurameen on yllättävän huonossa kunnossa. Heti Isolahden jälkeen pikkukuoppaa ja loivaa aaltoa ilmestyy päällysteeseen. Muistan että tien kunto on ollut huomattavasti parempi vielä vuosia sitten, mutta nyt sille on käynyt sama mitä huonosta kunnostaan tunnetulle Vesangantielle. Isolahdentiellä ajaessa Muuratjärvi pilkistää satunnaisesti esiin puiden takaa aina kun tie kaartaa lähelle rantaa. Autoja ja maatalouskoneita kulkee ohitse muutamia satunnaisia. Yksi vaarallinen ohitus tapahtuu, kun laskemme mäkeä, kumpikaan ei kuule huminan vuoksi takaa kiirehtivää huonolla asenteella varusteltua matkailuautoilijaa, joka tööttää pitkäkestoisesti ohi kiihdyttäessään. Tilanne ohi, maalaismaisemat jatkuvat. Muutamat uimarannoista kertovat kyltit tuntuvat houkuttelevilta paahteessa polkemisen vuoksi. Vastustan pysähtymistä ja jatkan arvokkaan oloisten maatalojen ohi. Vaikuttaa että retken koskematon metsäosuus alkaa olemaan takana.
Muurame – ahkera ja omanlainen kunta
Muuramen pyörätiet alkavat ja pian ylitämme ysitien kohti Muuramen kasvavaa kauppakeskittymää. Liiketiloja on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden sisään, mikä kertoo myös Muuramen väkiluvun ja vetovoiman kehityksestä. Vain noin 15 km Jyväskylästä sijaitseva kunta on miellyttävä matkakohde jo muutenkin. Ahkerasti itsenäisenä säilynyt kasvukeskus Muurame on retkipyöräilijälle täyden palvelun pitäjä. Kaikkea löytyy ja pyörällä pääsee näkemään helposti nähtävyyksiä. Toisaalta Riihivuoren laskettelukeskuksen näköalapaikalle tai Muuramen kirkolle ei tällä kertaa ole halukkuutta kivuta. Jalat saattaisivat protestoida moista ideaa. Sen sijaan Muuramenjoen kuohut ja vehreän puistikon viileys houkuttelevat.
Virastotietä laskeutuessani huomaamme perinteiseltä vaikuttavan toritelttarykelmän ravintola Muurmannin edustalla. Pyörät parkkiin ja torille. Perinteisiä torimyyntituotteita on tarjolla. Auringonpaahteessa huopatossut tai muut kudotut vaatekappaleet eivät vaikuta järin tarpeellisilta. Huomaan erikoisennäköisiä keskieurooppalaisia kierreleivonnaisia muistuttavan mainosviestin myyntirekan kyljessä. Alle kympillä saa kookkaan ”rulliksen”, jonka sisällölle on eri vaihtoehtoja. Ah tässä on sopiva matkalounas! Siirrymme kunnantalon varjoon istuskelemaan suihkulähteelle ja syömään herkullista juustosämpylämäistä rullaleivonnaista, jonka sisällä on itselläni viileä katkaraputäyte. Haluan viivytellä vielä Muuramessa paluumatkaa. Pääruuan jälkeen suuntaamme vielä kaupalle hakemaan jälkiruuaksi jäätelön, jonka haluan syödä koskimaiseksi muuttuneen Muuramenjoen yli kulkevalla sillalla. Siirtyessä kunnantalon ohi joen suuntaan iso metrin leveä Muuramen vaakuna tervehtii jälleen kunnantalon pääsisäänkäynnillä. Jäätelöt syötyä ja koskimaisen kuohunnan tutkailemisen jälkeen alkaa mielessämme paluumatka kohti Jyväskylää. Pian Muuramen pirteä keskus jää taakse, uudet pyöräilijöille tarkoitetut pyöräilyreittiopasteet neuvovat meitä siirtymään Vanhalle nelostielle.
Vanhalle nelostielle noustessa Muuramen huoltoaseman jälkeen voi vielä nähdä kaksi uljaasti taivaalle kipuavaa tuttua radiomastoa siintävän metsätaipaleen takana. Paahteinen retki on loppuvaiheessa. Vanha nelostie on leveä tie, joka kulkee uuden suoremman linjauksen mukaisesti. Uuden tien meteli kantautuu metsäkaistaleen toiselta puolelta koko matkan ajan Keljonkankaalle saakka. Mukava parituntinen matka on loppusuoralla. Aurinkovoiteelle tuli käyttöä ja vettä kului. Nousumetrejä tuli kerrytettyä ja piipahtaminen Muuramen torilla piristi pitkästä aikaa. Jäätelöltä ei voisi tällaisella paahteisella mäkireitillä vältyä.
Me molemmat – sekä pyörämme – suoriuduimme kiitettävästi mäkisesten taipaleiden retkestä. Hetkittäisitä matkalla käydyistä työkeskusteluista mieleeni syntyi idea pyöräilypalavereista; miksei muulloinkin siis kävisi työporukalla polkemassa pyörällä tuttua reittiä samalla jutustellen työasioita palaveritekniikalla. Pyöräilypalaverit olisivat ehdottomasti japatapaduunata!
Kyynämöisen kierto on reittinä miellyttävä kolmiosainen reitti. Se on kuin kolmesta kappaleesta koostuva tarina. Pääreitti koostuu tarinan lailla kolmesta yhtäpitkästä osasta. Osat ovat 9 km Uuraisilta Yhdystie 6250:tä pitkin Höytiälle. 8km Höytiältä hiekkaista Muuraismäentietä Kyynämöiselle ja 10 km Kyynämöiseltä seututie 627:tä pitkin Uuraisten keskustaan.
Ensimmäinen osa: Suorat maantienlaidat. Avoimet tiet Höytiälle
Kyynämöisen kierron ensimmäinen kappaleista olisi viivasuorat maantieosuudet kevyillä ylä- ja alamäillä. Näkymät maantien suorilla ovat hieman Lapin pitkiä suoria muistuttavia pätkiä. Pitkien suorien miellyttävyys on usein hyvässä näkyvyydessä. Näkymät pitkälle auttavat hahmottamaan menoa ja luovat etenemisen tunnetta hyvässä ja pahassa. Kauaskantoinen näkymä voi myös tuntua hidastavan matkantekoa ja kaukana siintävä mäki voi laskea motivaatiota jo pitkään ennen varsinaista nousua. Uskon myös, että pitkä näkymä ja suoruus auttavat autoilijoita havaitsemaan pyöräretkeläisen hyvissä ajoin ja turhia ohitukseen liittyviä vaarantamisia ei tapahdu, kun autoilija ehtii ennakoimaan.
Pitkää suoraa Uuraisilla
Kilometritolkulla suoraa maantiepiennarta voi monille tuntua retkellä tylsältä ja puuduttavalta. Voisin kuitenkin todeta, että retkeen kuuluu välillä tylsyyden tunteiden kestäminen. Ainakin itselläni ne ovat pakollisia, jotta taukopaikalle kurvaaminen tai uudelle etapille pääsy tuntuu palkitsevalta. Joskus tällaisten pitkien maantieosuuksien katsominen kartalta aiheuttaa mielessäni tunteen ”kauankohan tuollakin maantiellä joutuu tempomaan” mutta todellisuudessa maantien pituus hämää, sillä etenemisvauhti on usein kova (varsinkin myötätuulella). Kyynämöisenkin kierrossa maantiesuoralla vauhti tuntui kiihtyvän metsäisiin hiekkatieosuuksiin verrattuna rivakkaan vauhtiin kuin ohjuksen lailla.
Höytiän pirteä keskittymä
Maantiet risteytyvät Höytiän muutaman sadan asukkaan kylän keskellä. Neljän tien risteyksessä voi aistia piristävän ja aktiivisen kylän hengen. Palveluita tai kauppaa Höytiällä ei ole, mutta risteyskylältä löytyy miellyttävä tukeista kasattu taukopaikka ja taukokota, jossa oli hämmästyksekseni tulipaikka ja jopa puita. Omien eväiden tuominen ja tauko Höytiän keskittymässä on siis vahva suositukseni. Höytiän keskittymän penkillä paikallisten ihmisten menoa katsellessa ajatuksiini piirtyy kuva aktiivisesta kylätoiminnasta ja tekemisen meiningistä. Sitten palaan katselemaan karttaani ja arvioimaan seuraavaa etappia noin 10 kilometrin päässä pohjoisessa. Matka jatkuu Höytiältä, joka paikallisen kyläyhdistyksenkin sanoin on ”sopivan kaukana kaikesta”.
Höytiän kylällä on oiva taukopaikka.
Toinen osa: Höytiältä Kyynämöiselle – Metsän monet muodot
Höytiältä Muuraismäentielle kääntyvä hyväkuntoinen ja tiiviiksi ajettu hiekkatieosuus on mielenkiintoinen sekoitus erilaisia metsätyyppejä. Näinkin lyhyeltä metsäosuudelta löytyy puustoa talousmetsästä suopursuilta tuoksuvaan suometsään. Omalla matkallani tämä reitti myös tarjoili kaikille aisteille kokemuksia: metsän tuoksuun sekoittuvat kukkivien suopursujen tuoksu, ihoa lämmittävä ilta-aurinko ja suon laidassa kukkuva käki vahvisti tunnettani siitä, että pyörämatkailussa suurin osa luonnon tarjoamista kokemuksista tulee jo matkasta, eikä vain määränpäästä. Tällä hiekkatieosuudella huomasin olevan kohtuullisen paljon nähtävää ja tehtävää, josta en oikeastaan mitään tällä matkalla päätynyt tekemään.
Matkalla olisi voinut piipahtaa katsomaan jykevää Esan petäjää, pulahtaa Huutoniemessä uimassa tai patikoida Konttivuoren luontopolulla tarkastamassa höytiäläisten kyläyhdistyksen ansiokkaasti ahkeroimia polkurakenteita ja laavua.
Tie on hyvässä kunnossa, eikä läpiliikennettä kovin paljoa ole. Karavaanialueet toki tuovat oman lisänsä matkustamiseen, mutta siirtymä Kyynämöisen eteläpuolelta pohjoispuolelle meni itselläni rauhassa. Näin muutaman tielle liiskaantuneen käärmeen. Muutamien siltojen yhteyteen tehdyt pätkät asfalttipäällystettä saivat minut ajattelemaan, että näinkö lyhyt hiekkaosuus tämä olikin. Matkaa oli mukava tehdä metsän rauhassa. Kunnes ennen pitkää puurivistöjen takaa alkoi kuulua voimakkaampien moottoreiden jyrinää ja kohta näinkin Kyynämöisentien ja Muuraismäentien risteysalueen mutkassa olevan Majalammen yli traktoriliikennettä ja tiesin tulleeni uudelle etapille.
Kolmas osa: Kyynämöinen
Kartasta katsottuna ei aina kaikkea näe. Joskus pyöräillessä mieleni valtaa tunne siitä, ettei alueen maisemat vastaa kartalta katsottua ja odotettua maisemaa. Kyynämöisen kylänraitti oli juuri tällainen yllättäjä! Vehreät peltoaukeat, näkymä järvelle ja hyvin hoidetut maatilapihapiirit tien molemmin laidoin yllättivät itseni todella. Seutu on selvästi ahkeranoloista maatalousaluetta ja kesämökkipitäjää. Kyynämöisen raittimainen ”kylä” sijaitsee pitkänomaisen Kyynämöisjärven koillispuolella vedestä selvästi korkeammalla. Upeat näkymät avautuvat peltovainioiden yli Kyynämöisjärvelle. Kyynämöisen järven maisemissa oli miellyttävää kumpuilevaa ja mutkittelevaa maantietä, jossa vehreys ja viileys olivat enemmän matkaa määrittäviä elementtejä kuin pitkällä järven eteläpuolella pölyävät ja kuivat maantiesuorat – tai ainakin se tuntui sille.
Kyynämöisen kylältä ei kuitenkaan juuri pyöräilijälle palveluita löydy. Kylä tuntui muutenkin puuttuvan eikä Höytiän kylän kaltaista keskittymää ollut. Nähtävää on silti: kylänraitin varrella on punainen, uljas hirsirakenteinen Kyynämöisten raittiusseurantalo ja yli sata vuotta toiminut kyläkoulu. Harmikseni en kuitenkaan pysähtynyt lukuisissa niemissä, joita Kyynämöisen järven rannoilla on. Kartasta katsottuna ja jälkeenpäin mietittynä ainakin Talasniemen museoaittojen ja Huutoniemen ohiajo pysähtymättä jäi kaihertamaan ja varmistaa paluuni Kyynämöisen rantamaisemiin tulevilla Uuraisille suuntautuvilla lenkeillä.
Uuraiset ylipäätään
Omat eväät ja maantien vierustaa pelkäämätön mieli on Kyynämöisen kierrossa tärkeää. Reittiä voi lyhentää Virtasalmen kautta, mutta kannustan menemään Höytiälle asti. Uuraisten maisemat tarjosivat kokonaisuutena piristävän retkipyöräilykokemuksen, joka vaatii ulkopaikkakuntalaisille koko päivän aikaa reittisiirtymän ja reitin läpiajamiselle pysähdyksineen. Uuraisilla on komea kirkko – sitä kannattaa käydä ihailemassa! Samalla voi piipahtaa Uuraisten kotiseutumuseossa ja nauttia lähikaupan jäätelö torilla. Siinäpä Uuraisten tarjonta alkaakin jo olla.
Uuraisille siirtymä
Ulkopaikkakuntalaisille Uuraiset on nopeasti ajateltuna aika kaukana Jyväskylään nähden. Sinne on haastavaa päästä muuten kuin autolla tai pyöräilemällä koko matkan tai siirtymällä linja-autolla Tikkakoskelle ja jatkamassa Jokihaaran suuntaan polkien. Jokihaaran jälkeen Kesäkahvila Paunetti tarjoilee jäätelöä ja kahvia joka päivä 12–19. Paunetilta voi kääntyä jo oikoreitille Höytiän suuntaan ja kiertää Höytiältä eteenpäin virallista reittiä. Höytiälle pääsee myös Vesangan suunnasta hiekkaisia teitä pitkin Nyrölän ohi ja reittiä voi soveltaa halutessaan.
Muutama kaukoliikenteen bussi taitaa kulkea Uuraisille säännöllisesti, mutta lipunmyynti on digitaalisen kiven alla. Jos Uuraisten suuntaan päättää haluta linja-autolla edes jonkin matkaa, niin yksi keino olisi kulkea paikallisliikenteellä Tikkakosken varuskunta-alueen tuntumaan, ja jatkaa mäkistä, Luonnetjärventien maantietä Uuraisia kohden ja kääntyä Jokihaarassa seututie 630:lle.
Uuraisilta löytyy itsessään tarvittavat palvelut mutta muuten matkalla Kyynämöisen ympäri ei ole kauppoja. Omia eväitä, runsasta määrää juotavaa ja varasisäkumia, renkaanvaihtotyökaluja ja pumppua pitäisin pakollisena matkassa mukana.
Ah, pyöräilykausi ja avoin järvenselkä! Kolme maisemiltaan yltäkylläistä saarta: tehtaasta ja kulttuurikohteista tunnettu pääsaari Säynätsalo, rantojen ja maisemien Lehtisaari ja viimeisenä kauniiden luontokohteiden ja vuorten Muuratsalo. Säynätsalon saaristo oli oma kuntansa vielä vuoteen 1993 saakka, jolloin se liitettiin osaksi Jyväskylää. Säynätsalosta löytyy kuitenkin edelleen kaikenlaista, vaikka reipas määrä kuntapalveluja onkin jo historiaa. Historiallisesti Säynätsalon tehtaan vaiheet, Alvar Aallon sekä Wivi Lönnin vaikutus näkyy edelleen saarilla.
Pyöräretkellä saaristoon riittää siis koettavaa luonto- ja miljööelämyksiä hakevalle. Itsessään saaristo on helposti saavutettavissa, sillä Jyväskylän keskustasta ajaa Säynätsaloon noin kolmessa vartissa. Reitti on pyöräily-ystävällinen Kinkomaan kautta, ja Keljonkankaan ja Kinkomaan mäki on “ainoa kunnon mäki” matkalla saaristoon ja takaisin. Siirtymän voi myös tehdä joko Säynätsaloon bussilla nro 21 tai saarten läpi Muuratsalon länsipuolen perukoille bussilla nro 16. Itse retken voi siis aloittaa molemmin päin. Hyvä kuitenkin pitää mielessä, että Säynätsalosta löytyy kauppa, pyöränhuoltoliike, huoltoasema ja apteekki ja Muuratsalosta vain kioski.
Kokemus
Opasteita pyöräilijälle ei juuri ole. Tiestön yleisopasteet Säynätsalo, Lehtisaari ja Muuratsalo ovat toisaalta riittäviä, sillä tiestö kulkee pääosin veden äärellä. Matkan edetessä huomaakin järven jatkuvan läsnäolon. Pyörätiet kulkevat lähes koko ajan rannan tuntumassa ja kovimmalla tuulella voi jopa tuntea paikoittain veden roiskeet. Avautuvat järvenselät ovat parhaimmillaan Säynätsalon sataman, siltojen ja Muuratsalon Haikan kierrossa. Saariston kiertoa suosittelen etenkin järvimaisemia ihaileville rauhakseen polkijoille. Saarilla ei kovin nopeasti saa kilometrejä kerrytettyä. Väittäisin että 20 km matkalla on jo nähnyt saarten tarjonnan. Lisämatkaa voi hankkia ajamalla Muuratsalon hiekkateitä pitkin Muuratsalon eteläpäähän.
JAPAn Pyöräile Kylille -hankkeen Säynätsalon Saaristokierto toimii hyvänä runkona saarten läpikäymiseen, suosittelen kuitenkin poikkeamaan rohkeasti reitiltä, sillä saarille ei voi eksyä ja saarilta voi parhaimmillaan löytää itselle mielenkiintoista nähtävää. Saariston kierrossa jokaisella saarella onkin tarjottavaa pyörällä liikkuvalle. Säynätsalossa on pienellä alueella hämmästyttävän paljon kulttuurinähtävää. Säynätsalon kunnantalon naapurustosta löytyy myös pyöränhuoltoa, jos sattuu ikäviä ongelmia. Lehtisaaressa voi kruisailla vapaasti ja omakotitalorikkaan saaren kiertää vartissa ympäri. Muuratsalossa onkin jo luontokohteita kerrakseen; rantoja, vuoria, metsiä, soita. Jos aikaa riittää, niin ei muuta kuin fillari parkkiin polun alkuun ja koluamaan luontoon.
Saarien kierrossa pyöräiltävät tiet ovat melko hyvässä kunnossa. Muutamia juurien murtamia töyssyjä tai vastaavia kismittäviä epätasaisuuksia on Lehtisaaren pääväylällä kahdessa kohtaa. Muuten reitit ovat hyvässä kunnossa, eikä missään kohden tarvitse siirtyä autojen sekaan, ellei tee matkaa Muuratsalon itäpuolelle Kortepellontielle. Toisaalta Muuratsalon autoliikenne on rauhallista ja satunnaista harvan asutuksen vuoksi.
Lehtisaaren omakotitaloalueen takaa löytyy edukseen erottuva kallioranta. Ranta on kuin suoraan entisaikojen JärviSuomi-matkailukuvastosta: se on yleisilmeeltään avara, kallioinen ja mäntyinen. Mäntyjen väliin ripustin riippumaton niin, että Lehtisselkä ja näkymä Muuramen Riihivuoreen avautuu heti kirjan sivujen yli. Vaikka saarten kiertäminen ei vaadi paljon aikaa, suosittelen varaamaan kesäiseen saaristokiertelyyn extratunteja, sekä mukaan joko riippumaton, uimavarustuksen tai molemmat.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot rekisteri- ja tietosuojaselosteesta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Näitä evästeitä käytetään tilastollisiin tarkoituksiin. Hyväksyt Google Analyticsin käytön hyväksymällä nämä evästeet.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
